Eräällä internetin kristillisellä keskustelufoorumilla väiteltiin äskettäin ekologisesta elämäntavasta. Ekotouhotuksestani ärsyyntynyt keskustelukumppani arveli Jumalalla olevan parempaakin tekemistä kuin tonkia hänen roskapussejaan.

Kyllä minuakin hirvittää ajatus kyttäävästä Jumalasta, joka vaatisi minut armottomasti tilille jokaisesta turhasta jätteestäni. Jos Jumala olisi moinen vaanija, toivoisin hänen näkevän elämästäni vain sen, mistä uskallan itsekin olla edes hieman ylpeä. Roskapussi kuuluu niihin asioihin äärimmäisen harvoin, jos koskaan.

Uskon kuitenkin ylenpalttisesti armahtavaan Jumalaan. Siksi toivon hänen näkevän kaiken sen, mihin tarvitsen hänen armoaan. Pyydän Jumalaa näkemään myös sellaiset syntini, joita itse en näe, ja armahtamaan niistäkin.

Olisi myös masentavaa, jos Jumalalla olisi aina parempaa tekemistä kuin katsoa roskapussiini. Roskapussitasolla olevien kysymystenhän kanssa minä arkisessa elämässäni eniten ähellän.

Jos Jumala olisi niin rajoittunut, ettei ennättäisi kiinnostua tuon tason kysymyksistä, joutuisin epäilemään, liikenisikö häneltä aikaa millekään muullekaan elämääni liittyvälle. Päätyisin arvelemaan, että Jumalalla on parempaakin tekemistä kuin olla kiinnostunut minusta. Silloin Jumala olisi välinpitämätön — ja välinpitämättömyyttä on pidetty rakkauden vastakohtana.

Siksi uskon roskapussiin näkevään Jumalaan.