Rajankäyntiä
Suomen luterilainen kirkko on uskonnolliseksi yhteisöksi avara paikka, jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla.
Toisin kuin naapurimaassa Ruotsissa, Suomessa monenlaiset herätysliikkeet ja ryhmittymät ovat tähän asti löytäneet paikkansa kirkon sisältä. Tämä on ollut kirkolle vahvuus siinä mielessä, että hyvin erilaiset ja eri tavoin ajattelevat ihmiset ovat löytäneet kirkosta paikkansa ja kirkko on saanut rikkaan hengellisen perinnön. Heikkouskin on kuitenkin tunnustettava: erimielisten yhdessäolo ei ole helppoa. Kirkon sisäiset kiistat rapauttavat sen toimintakykyä ja julkisuuskuvaa varsinkin kun mediaa kiinnostavat kiistat ja äärimmäiset mielipiteet.
Uskonpuhdistus toi Raamatun kansan käteen ja antoi jokaiselle oikeuden muodostaa siitä mielipiteensä. Tämän suuren lahjan kääntöpuoli on uskonpuhdistuksen jälkeen syntyneiden kirkkojen jatkuva pirstoutuminen. Nyt näyttää siltä, että myös Suomen luterilaisessa kirkossa ovat seinät tulleet vastaan, eivätkä kaikki enää mahdu saman katon alle.
Nokia Mission johtaja Markku Koivisto hävisi Tampereen piispan vaalissa ja päätti sitten lopettaa vuosia jatkuneen kiistelynsä kirkon kanssa. Hän ilmoitti karismaattisen herätysliikkeensä pääsiäiskokoontumisessa perustavansa oman kirkon. Koiviston ratkaisu oli reilu ja oikea. Omassa kirkossa hänelle ja hänen seuraajillaan on täysi toimintavapaus eikä virallisen kirkon toisaalta tarvitse selitellä herätysliikkeen ylilyöntejä. Koivisto vastaa niistä nyt itse.
Toisin toimii Luther-säätiö. Pieni naispappeuden vastustajien ääriryhmä perustaa omia tosiuskovien seurakuntia ympäri Suomea ja vihityttää omia pappeja Ruotsin kirkosta eronneessa Missionsprovinsenissa, koska suomalaiset piispat eivät heitä vihi. Vaikka säätiö toimii tosiasiassa kirkkona kirkossa, se ei vedä tästä johtopäätöksiä. Tilanne on sama kuin kännykkäfirma Nokian sisällä toimisi lankapuhelimia valmistava nyrkkipaja. Se haukkuisi Nokian tuotteita, kouluttaisi työntekijänsä kilpailevassa firmassa ja perustaisi kaiken lisäksi omia myyntikonttoreitaan. Jos emoyhtiö tästä huomauttaisi, nyrkkipaja valittaisi oikeuksiaan loukattavan.
Olisiko Luther-säätiön vihdoin aika perustaa oma, mieleisensä kirkko?

