Täsmälleen 90 vuotta sitten 10.–14.4. 1918 Helsingissä raivosi taistelu punaisten ja Saksan Itämerendivisioonan välillä. Saksalaisia tuki Helsingin valkokaarti, jonka organisaatio koostui käytännössä pienistä ryhmistä. Suuria yhtenäisiä yksiköitä ei punaisten tammikuusta lähtien valvomassa kaupungissa oltu pystytty luomaan.

Professori Laura Kolben ja tutkija Samu Nyströmin kirjassa käydään läpi kevään 1918 tapahtumat ja niiden syyt ja seuraukset. Kirja on sujuvasti kirjoitettu yleisesitys sisällissodasta pääkaupungissa. Tekstiä täydentävät valokuvaaja Gunnar Lönnqvistin yli sata ainutlaatuista kuvaa, joita ei ole ennen julkaistu.

Helsinki selvisi sodasta paljon pienemmin vaurioin kuin Tampere, jossa käytiin sodan ratkaissut suurtaistelu. Kuitenkin myös Helsingissä kuoli noin 300 punaista, 200 saksalaista ja parikymmentä valkoista. Lisäksi monet yksittäiset rakennukset vaurioituivat pahoin katkerissa katutaisteluissa ja tykkitulessa.

Maassa oli vallinnut elintarvikepula jo pitkään. Sota pahensi tätä, ja sen jälkeen tilanne jatkui vaikeana seuraavaan vuoteen. Helsingin vankileireillä kuoli teloituksiin, nälkään ja tauteihin 1468 punavankia. Lisäksi kaupunkilaisia menehtyi joukoittain espanjantautiin, influenssaan, josta tuli maailmanlaajuinen pandemia.