Isovanhemmuuden muuttumisen näkee ehkä parhaiten nykypäivän perhejuhlissa silloin, kun niihin kutsutaan valikoimatta kaikki perheen lähipiirin ihmiset.

— Isovanhempien ikäpolveen kuuluvissa vieraissa voi olla monia, joiden sukulaisuussuhteen ilmaisemiseen ei nykykielessä ole sanoja. Perhejuhlissa saattaa olla ex- tai uusioisoisiä ja vaikkapa 80-vuotiaan isoisoäidin ex-poikaystävä, toteaa Juhani Rajaniemi.

Tuollaisessa perhetilanteessa ei ole ollenkaan selvää, miten esimerkiksi joku ekaluokkalainen mieltää sukupolvien ketjun.

— Muuttunutta ja muuttuvaa isovanhemmuutta ei ole tietääkseni kunnolla tutkittu. Sen, minkä tiedän näistä asioista, olen oppinut pääasiassa keskustellessani ihmisten kanssa, sanoo seurakuntatyöstä eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteiden jatko-opiskelija Rajaniemi.

Isovanhemmat ja lastenlapset avioerotilanteessa

Perinteinen isovanhemmuus pohjautuu biologiaan: parhaassa tapauksessa lapsella on neljä isovanhempaa, molempien vanhempiensa vanhemmat.

— Isovanhemman ajatuksissa lastenlapset ovat erityisasemassa. He ovat omaa sukua ja perhettä, osa meitä ja minua. Lastenlasten asettaminen ensimmäiselle sijalle on itsestäänselvää biologista itsekkyyttä, toteaa Rajaniemi, joka itse on viisinkertainen isoisä.

Biologinen isovanhemmuus on tullut uuteen tilanteeseen viime vuosikymmenten aikana etenkin kahdesta syystä. Muuttojen myötä aikaisempaa useammat lapsiperheet elävät eri paikkakunnalla kuin isovanhemmat, ja usein pitkienkin matkojen takana. Myös lisääntyvät avioerot saattavat heikentää ja vaikeuttaa lastenlasten ja isovanhempien suhteita.

— Etenkin riitaisissa avioerotilanteissa isovanhemmat tulevat asettuneeksi jommankumman puolelle. Ja jos yhteys lapsenlasten toiseen vanhempaan katkeaa, voivat lapsenlasten tapaamiset vähentyä tai loppua. Ehkä tulevaisuudessa on tarpeen tehdä oikeudellisia ratkaisuja myös isovanhempien tapaamisoikeuksista.

Rajaniemi pitää ajattelemisen arvoisena esimerkiksi sitä, ettei revittäisi, rikottaisi ja poistettaisi biologista yhteyttä kokonaan. Ehkä perheensä jättäneen isän tai äidin kuva voisi säilyä isovanhempien valokuvagalleriassa, vaikka vain siksi, ettei hän eropäätöksestä huolimatta suinkaan lakkaa olemasta lapsensa vanhempi.

Minun, sinun ja meidän lastenlapset

Jos lapsen molemmat vanhemmat solmivat eron jälkeen uuden parisuhteen, saa lapsi lisää isovanhempia: neljä uutta juridista isovanhempaa. Tällaisesta isovanhemmuudesta on olemassa heikompi ja vahvempi muoto sen mukaan, ovatko lapsen vanhemmat avo- vai avioliitossa.

— Paras vaihtoehto on, että kaikki isovanhemmat tuntevat ja toteuttavat jonkinlaista edellisen sukupolven vastuuta suhteessaan lapsiperheeseen. Silloin lapset saavat esimerkiksi lisää hauskoja ja mukavia kylä-, meno- ja lomapaikkoja.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on uusperheitä — siis perheitä, joissa on vähintään yksi vain toisen vanhemman alle 18-vuotias lapsi — noin 53 000. Se on 9 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Yli puolet uusperheiden vanhemmista on avoliitossa.

Uusperheissä elää yli satatuhatta lasta: heistä vajaa 80 000 on vain toisen vanhemman lapsia, ja yli 30 000 yhteistä lasta. Sitä, kuinka monia isovanhempia näillä lapsilla on, tilastot eivät kerro.

— Silloin kun kaikki mahdolliset isovanhemmat kutsutaan perhejuhliin, he joutuvat miettimään, kuinka kohdella ja kohdata "minun, sinun ja meidän" lapsia. Viisainta olisi ehkä noteerata perheen kaikki lapset jollain tavalla, pohtii Rajaniemi.

— Olisin erittäin kiinnostunut tietämään, miten juridinen isovanhemmuus toimii käytännössä. Onko se, että "oikeiden" isovanhempien lisäksi on vielä muita isovanhempia, lisäetu vai haitta lapselle? pohtii Rajaniemi.

Hoitoapua mummeilta ja vaareilta

Yksi ikiaikainen isovanhemmuuden muoto on sosiaalinen isovanhemmuus.

— Kun isoisä hakee päivähoidosta lapsenlastaan, hän ehkä alkaa kuljettaa siinä samalla naapurinkin lasta. Sosiaalista isovanhemmuutta voi syntyä myös pihapiirissä ja naapureiden kesken, tai siten, että uusiin lapsiin tai teineihin tutustuu kouluikäisten lastenlasten kautta.

Myös uudet avoisovanhemmat ovat lähinnä sosiaalisia isovanhempia siksi, ettei heitä sido lapsiin mikään juridinen side. Erilaisten sosiaalisten isovanhempien merkitys on suuri etenkin silloin, kun he ovat ainoita lapsen elämässä läsnä olevia isovanhempia.

Rajaniemi arvelee, että lähitulevaisuudessa isovanhemmuuteen voi tulla lisäpiirteitä: tähän mennessä ei ole puhuttu isovanhemmista esimerkiksi kolmannen sektorin oikeudellisina toimijoina.

— Jos ja kun yhteiskunta vetäytyy huoltovastuusta, voi olla, että alle 3-vuotiaiden hoitovastuuta, pienten koululaisten iltapäivähoitoa tai jopa sijaishoitoa siirretään isovanhempien vastuulle omaishoidon tapaan. Vaikka tähän mennessä 70-vuotiaita isovanhempia ei olekaan pidetty sopivina pienten lastenlastensa huoltajiksi. Tosin tähän asiaan liittyy monia puolia.

Itsekkäät ja omavaltaiset isovanhemmat

Kaikki eivät suhtaudu varauksettoman ihastuneesti isovanhempana olemiseen.

— Nykyelämään kuuluu myös itsekäs isovanhemmuus. Jotkut ovat sitä mieltä, että he ovat omien lastensa kanssa tehneet oman osuutensa kasvatustyöstä. He valitsevat mieluummin Espanjan tai Thaimaan kuin omat lastenlapsensa, sanoo Rajaniemi, jonka mukaan asiassa on kyllä toinenkin puolensa.

— Liian paljon lastenlastensa kanssa sähläävät mummot ja ukit on pistettävä ruotuun. Omat vanhemmat päättävät, mihin kouluun lapset menevät, mitä harrastavat, ja millaisia tavaroita ja vaatteita heille ostetaan.

Rajaniemi on huomannut, että monilla isovanhemmilla on huoli lastenlapsistaan: koulussa ja elämässä pärjäämisestä, kavereista, harrastuksista, alkoholin- ja huumeidenkäytöstä.

Isoisä treenikuskina

Lastenlapset ovat läsnä Juhani Rajaniemen ja hänen Heidi-vaimonsa elämässä päivittäin: mietitään lastenlasten kuulumisia, puhutaan heidän kanssaan puhelimessa ja usein tavataankin. Kaikki viisi 6–13-vuotiasta lastenlasta asuvat lähiseudulla. Isoisä kuskaa heitä treeneihin, ja isoäiti otetaan mukaan, kun lähdetään ulos syömään lounasta.

Lastenlapsia huolehditaan kouluun tai heitä voi olla hoidossa isovanhempien luona.

— Heidän kanssaan pääsee käyttämään vuosikymmenten mittaan karttunutta elämänkokemusta ja ihmistuntemusta. Usein vaikeinta on se, miten suhtautua lasten keskinäisiin kahinoihin asettumatta väärällä lailla toisen tai toisen puolelle.

Isoisän roolissaan Rajaniemi pääsee kokemaan myös aivan uusia asioita.

— Omat lapsemme ovat poikia, ja lastenlapsissa on tyttöjäkin. Vaikka vauvaiässä molempia pidetään sylissä yhtä lailla, ajan mittaan näyttää kaikista tasapuolisuusajatuksista huolimatta käyvän niin, että tyttöjä halaillaan ja pussaillaan poikia enemmän. Nuorin lastenlapsemme opetti minua pelaamaan tietokonepeliä. Aiemmin en edes tiennyt mitä pelejä koneessani on. Jäin heti koukkuun.

Juhani Rajaniemi puhuu isovanhemmuudesta kasvattajille ja isovanhemmille tarkoitetussa illassa ke 16.4. klo 18.30 Pyhän Annan lastenkirkossa, Koulutie 11. Lastenhoito järjestetty.