Täytyy tunnustaa. Eipä ollut tietoa Johanna Kurkelasta, 22, aiemmin. Googlaamalla löytyivät kotisivut. Ja You Tubesta musiikkivideoklippi, jossa kyllä oli jotain tuttua: Olet uneni kaunein. Se oli Kurkelan esittämä euroviisu Suomen karsinnoissa viime vuonna.

Ennen viisuja nuori artisti levytti Tomi Metsäkedon kanssa kappaleen Tahdon tanssia kanssasi.

— Duetto Tomin kanssa oli pehmeä aloitus laulajan uralleni. Harjoittelin, mitä on levyn tekeminen ja oikeassa studiossa laulaminen. Oli helpompaa, kun sai aloittaa toisen kanssa eikä ihan yksin.

Kurkela ei ole ottanut laulutunteja eikä häntä siihen hoputeta nytkään, ainakaan tässä vaiheessa — ääni on kuin enkelin ääni.

— Minulla on luomuääni, olen ottanut vain kymmenen laulutuntia. Joku laulaja on joskus kysynyt, että missä minulla on laulaessa tuki, ja minä olen vain ihmetellyt, että mikä ihmeen tuki, Kurkela kertoo naurahtaen.

Kurkela harrasti lapsena musiikin lisäksi ratsastusta. Maaseutukunnassa Lumijoella asuessa kaikki ulkoleikit olivat hänelle mieluisia. Metsä oli rakas leikkipaikka, vaan milloinkas lapsukainen on kaikkeen tyytyväinen.

— Olisin halunnut harrastaa balettia. Katselin televisiosta aina kilpavoimistelua, sitten laitoin klassista musiikkia soimaan ja esitin voimistelua kotimme takapihalla. Olin aika notkea!

Hikisiä balettitossuja ei kuitenkaan Kurkelan kotinurkkiin ilmestynyt. Vanhemmat ohjasivat tyttöä luontevasti musiikin pariin, koska itsekin harrastivat sitä.

— Aloitin viisivuotiaana viulunsoiton, varmaan siksi että äiti soittaa sitä. Isä soittaa selloa. Soitin viulua kahdeksan vuotta ja suoritin 3/3-soittotutkinnon. Kävin soittotunneilla Oulussa asti. Se oli aika raskasta, kun piti matkustaa edestakaisin ja soittotunnin lisäksi oli vielä teoriaa. Kokeilin pianonsoittoakin, mutta yläasteiässä laulu vei voiton.

— Välitunneilla jäin koulukavereiden kanssa sisälle yhdessä laulamaan.

Lapsuuden toisessa harrastuksessa yhdistyivät mieluisa tekeminen ja tilaisuus ansaita.

— Meillä oli pienenä heppakerho, sellainen parin markan kerho ja tallin pikkutöitä tekemällä sai taskurahaa.

Kurkelan vanhemmille tytön musiikkiharrastus ei tuottanut harmaita hiuksia. Merkit lahjakkuudesta näkyivät.

— En itse tiennyt, että juuri musiikki on minun juttuni. Tykkäsin siitä, mutta ehkä se kuitenkin tuli ympäristöstä, vanhemmilta ja muilta auktoriteeteilta. Olen onnistumisien kautta löytänyt musiikin.

— Minä katsoin vanhempiani ylöspäin, en kokenut, että he olisivat pakottaneet minua harrastamaan musiikkia väkisin. Opin nopeasti ja minulle jäi kyllä aikaa leikkiäkin.

Kurkelan soitto-opinnoista on nyt laulajana apua. Sävelkorva on kehittynyt ja asteikot ja sävellajit ovat tuttuja. Musiikin ohella hevoset ja tallityöt kiinnostavat häntä edelleen.

— Olen alkanut taas käydä ratsastustunneilla. Hevosen lähelle mennessä käydään henkien taistelua, eläin on paljon isompi kuin minä, eikä sille ihan kaikki käy. Samalla opin lukemaan itseäni. Se on tietysti fyysisesti, mutta myös henkisesti kehittävä harrastus.

Kurkelasta kaikki harrastukset, jotka liittyvät luontoon, eläimiin ja musiikkiin ovat hyviä. Ja tietenkin ne harrastukset, jotka kehittävät omia lahjoja sekä henkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia taitoja.

Lukiota käydessään Kurkela lauloi muiden mukana oppilaiden lauluklubissa. Hän kävi Madeto-jan musiikkilukion Oulussa. Kun luokkakaveri kuuli hänen äänensä, sanoi tämä että Kurkelan kannattaisi tehdä demo ja lähettää se levy-yhtiöön. Kurkela ei silloin uskonut itseensä, mutta sama luokkakaveri järjesti hänelle ajan oululaiseen studioon, jossa demo loppujen lopuksi tehtiin.

Studion omistaja lähti käymään Helsingissä ja kuuntelutti kuin ohimennen demon tuottaja Pekka Ruuskalla. Demolla Kurkela lauloi LeAnn Rimesin How do I live.

Jonkin ajan kuluttua Kurkelan puhelin soi: "Oletko miettinyt, että haluatko laulajaksi?"

Tyttö oli 18-vuotias ja pyörällä päästään: Pekka Ruuska soitti hänelle ja kysyi moista. Ruuskan tuottamia menestyksiä ovat olleet esimerkiksi The Rasmus, Zen Café, Maija Vilkkumaa ja The Crash.

— Laulajaksi ryhtyminen oli minulle salainen unelma. Kun oli katsonut kaikkia suuria tähtiä, en voinut kuvitellakaan, että minä pieni maalaistyttö Lumijoelta voisin olla jotain sellaista. Olin hämilläni.

Ruuska lähti tapaamaan Kurkelaa Ouluun. Pyörät lähtivät pyörimään. Pari vuotta meni miettiessä, mikä olisi tyylisuunta.

— On ihan sattuman kauppaa, tähtiin kirjoitettu, että minusta tuli laulaja. Idols-laulukilpailuun en olisi ikinä mennyt, olin niin epävarma.

Tähän mennessä Kurkelalta on ilmestynyt kaksi albumia Hetki hiljaa (2005) ja Marmoritaivas (2007). Kolmas on tekeillä, ja sen pitäisi ilmestyä vuoden 2008 loppupuolella.

Tomi Aholainen on säveltänyt monta Kurkelan esittämää kappaletta. Sanoituksia ovat tehneet muun muassa Sinikka Svärd ja Heikki Kerkelä.

— Haluan laulaa asioista pintaa syvemmältä, haluan pysäyttää ihmisiä katsomaan maailmaa. Aina on toivoa, vaikka on masennusta ja ikävää. Haluan antaa musiikin kautta ihmisille lääkevaikutusta, kantavaa voimaa.

— Minä en ole musiikki, vaan musiikki on minussa. Musiikki kantaa ja parantaa. Olen kanava, jolla musiikkia viestitään eteenpäin. Sanat ovat erittäin tärkeitä, siis se että on jotain sanottavaa.

Kurkelan laulamat laulut ovat voittopuolisesti surumielisiä. Niitä hän mieluiten esittääkin ja miettii, onko se suomalainen veri, joka vetää melankoliaan.

— Suru pysäyttää ja pistää ihmisen ajattelemaan. Usein silloin kun on vaikeinta, tulee lähemmäs itseään, löytyy henkisyys, syvyys.

— Tommy Hellsten on ollut minulle tärkeä tiennäyttäjä. Olen oppinut rankoista asioista, joita olen kokenut. Minulla on ollut synkkiä jaksoja ja masennusta ja voimani ovat olleet vähissä. Ylemmille tasoille kiitos, että olen tässä.

Syvällisyys ja henkisyys ovat Kurkelalle elinehto, joskus hän löytää muiden esittämien laulujen sanoista nimet omille tunteilleen. Pöytälaatikkoon on ilmestynyt omia tekstejä, mutta säveltäminen on toinen juttu.

— Ihailen niitä, jotka osaavat säveltää. Se on minusta ihan tähtitiedettä. Kun sitä yrittää tehdä, huomaa pian, että muka oma keksimä onkin joku vanha tuttu kappale.

Artistin mukaan nuorin Kurkela-fani on viisivuotias ja tiettävästi nuorison lisäksi hänen laulunsa vetoavat ainakin aikuisiin naisiin.

— Lauluni kertovat elämästä, aidoista asioista rehellisesti. Ne ovat tosia ja joidenkin arkipäivää. Silloin niihin on helppo samastua. Jokainen ottaa lauluistani sen, minkä tarvitsee.

Keijumaisella Kurkelalla on jalat tukevasti maan pinnalla, vaikka hänen toinen albuminsa myi kultaa. Kurkela opiskelee toista vuotta agrologiksi ammattikorkeakoulussa.

— On hyvää vastapainoa musiikille, kun tekee välillä navettahommia, hitsaa ja pui. Pysyy tasapainossa itsensä kanssa.

Aika eläinten hoidossa ja luonnossa antaa etäisyyttä artistin arkeen, koska kurjinta hänestä laulajan työssä on julkisuus. Silti hänestä on hyvä välillä mennä epävarmuusalueelle, kaiken ei aina tarvitse olla kivaa.

— Olen arka. Minulla on hirmu ristiriita siitä, kun haluaa olla rauhassa eikä halua olla esillä, mutta kun laulajan ammatissa täytyy. Haluan olla musiikin kautta kiinnostava, en yksityiselämäni.

Luonto, eläimet ja varsinkin ihmiset ovat Kurkelalle tärkeitä.

— Esiintymisessä on parasta se, kun saa laulaa ja välittää laulun aidosti yleisölle. Tuntuu tosi hyvältä, kun yleisö taputtaa jo ensi tahdeista kappaleen mukana. Tunnen itseni nöyräksi. Siinä tulee sellainen yhteys yleisön kanssa.

Oman esiintymisvuoron odottaminen jännittää häntä, mutta se saa skarppaamaan ja ottamaan tilanteen tosissaan. Kurkela haluaisi aina rauhoittua itsekseen ennen esitystä, mutta aina se ei ole mahdollista, sen hän oppi koko maan kiertueella Metsäkedon kanssa.

— Näen laulamisen työnä, vaikka se on kivaa! Huippua, että saa tehdä niin kivaa työtä.

Hyväntekeväisyyskonserteissa Kurkela laulaa mielellään, koska hyvällä asialla on hänestä aina mukava olla. Raha ei ratkaise hänestä elämässä yleensäkään. Suurin ilo hänelle on esiintyä — hyvä vain, että joku muu hoitaa raha-asiat. Paras palkka on ihmisten kiitos.

— Me itse teemme valintoja. Jos kuuntelee sydäntään ja tekee valintoja sen perusteella, ei voi mennä pieleen. Elämä on jatkuvaa koulua oppia tuntemaan itsensä. Voin luottaa siihen, että elämässä kannetaan.

Kurkela on kiitollinen kaikesta, mitä hänelle on musiikin saralla tapahtunut. Hän ei lakkaa ihmettelemästä.

— Olen saanut niin paljon kaikkea, että en osaa haaveilla, mitä haluan tulevaisuudelta. Musiikkijuttuja olisi kiva jatkaa. Voisi kehittyä ihmisenä, viisastua.

Marmoritaivas–-hyväntekeväisyyskonsertti syksyllä Vantaalla

Marmoritaivas-konsertissa esiintyy kotimaisia artisteja, muun muassa Johanna Kurkela, Kristian Meurman, Juha Tapio, Laura Voutilainen ja Club For Five.

Konsertti on keskiviikkona 1.10. klo 19 Energia Areenalla Myyrmäessä (Rajatorpantie 23). Liput 20 € Lippupisteestä klo 7–22 p. 0600 900 900 (1,50 € / min. + pvm) tai www.lippu.fi.

Konsertin yrityslippuja voi tiedustella Vantaan seurakunnista sihteeri Laura Ohtoselta p. 830 6288 tai laura.ohtonen@evl.fi. Yritysliput ovat myynnissä 24.4. saakka.

Hyväntekeväisyyskonsertin järjestää Vantaan seurakunnat. Katso myös www.marmoritaivas.fi.

Tuotolla tukea lapsille ja nuorille

Marmoritaivas-konsertin tarkoituksena on auttaa mahdollisimman monta vantaalaista vähävaraista perhettä harrastamiseen liittyvissä kuluissa.

Vantaalla on yli 5000 lasta ja nuorta, jotka elävät toimeentulotukea saavissa perheissä. Kaupungin sosiaalitoimi tukee näitä perheitä välttämättömissä arjen menoissa, mutta lasten ja nuorten harrastustoimintaan ei riitä tarpeeksi tukea. Säännöllinen harrastustoiminta kuitenkin ehkäisee syrjäytymistä.

Konsertin lipputulot annetaan lyhentämättöminä toimeentulotukea saavien vantaalaisten perheiden lasten ja nuorten harrastuksiin. Tuki jaetaan lokakuussa 2008 Vantaan seurakuntien diakoniatyön kautta.

Marmoritaivas-konsertti ke 1.10. klo 19 Energia Areenalla Myyrmäessä. Liput 20 €.