On hiiren hiljaista, kun astuu Hämeenkylän kirkolla torstaina kokoontuvan päiväkerhon eteiseen. Missä ovat kaikki ne kovaääniset lapset, jotka juoksevat edestakaisin ja kysyvät heti "kukas sä oot?"

Eteisessä pari poikaa ähertää sisätossuja jalkaan ja sisälle puikahtaa Santtu Puro, 5, isänsä kanssa.

— Äiti tulee sit hakemaan, heippa! huikkaa isä ja lähtee.

Kerhohuoneessa neljä tyttöä hyörii lattialla hameen helmat heiluen, mutta hiljaista on silti. Lastenohjaaja Anette Kettunen kehottaa lapsia menemään parijonoon. Ollaan menossa yläkertaan kirkkosaliin lasten pääsiäisjumalanpalvelukseen.

Jos olisi tavallinen kerhopäivä, lapset kokoontuisivat alkupiiriin, jossa ensin katsotaan, ketkä ovat paikalla. Sitten sytytettäisiin kynttilä ja lausuttaisiin yhdessä kerhorukous. Viime kertoina kerholaiset ovat kuulleet pääsiäisen tapahtumista.

Raamatunkertomusten lisäksi yhteisessä "oppituokiossa" voidaan yhtä hyvin käsitellä vuodenaikoja, eläimiä tai luonnon ihmeitä ylipäänsä. Joskus kerholaiset ottavat eväsreput selkään ja lähtevät lähiulkoilualueelle retkelle tai kirjastoon. Joka kuukauden ensimmäinen torstai he osallistuvat muksukirkkoon.

Kirkkosalissa on paljon pientä väkeä. Päiväkerholaisten lisäksi paikalla on lapsia päiväkodeista ja onpa penkissä suloinen rivinpuolikas äitejä vauvat sylissään.

— Kirkossa pitää olla hiljaa ja kuunnella, kun setä puhuu, joku aikuinen kuuluu kuiskaavan lapselle.

Vaan eipä puhukaan setä, puhuja onkin täti. Sen sijaan setä istuu pianon takana ja laulaa kauniisti. Kirkkohetkessä esitetään pääsiäisen tapahtumia. Lapset huomaavat kerhon toisen lastenohjaajan Sirkka Vuorelan olevan esityksessä mukana. Hän on esityksessä nainen, joka menee ensimmäisenä Jeesuksen haudalle.

Jumalanpalveluksen jälkeen kerholaiset kiertävät seurakuntasalin eri pisteissä, joissa pääsiäisen tapahtumat kertautuvat esineiden ja lappuun kirjoitetun tekstin avulla.

Ennen kirkkohetkeä lapset katselivat silmät pyöreinä kahta valtavaa kanin jötkälettä, jotka oli tuotu Lassilan tilalta.

— Aika pieni toi häkki, kun noi puput on niin isoja! huudahtaa Veera Turunen, 4, ihmeissään.

Kirkkoreissun — portaat ylös ja alas — jälkeen on nälkä. Jokainen menee pöytään omalle paikalleen ja Oona Jokinen, 6, jakaa kerhoreppuja, joissa on eväät. Ruokalorun ja -rukouksen jälkeen alkaa rapina.

— Mulla on vaalea kerrosleipä ja pillimehua. Siis sokeritonta, Oona kertoo omista eväistään.

Ruokailemisen jälkeen siirrytään itse asiaan, mikäli on lapsia uskominen. Saa leikkiä! Kaikista paikalla olevista lapsista hauskinta kerhossa on leikkiminen. Paitsi Santtu muuttaakin mieltään ja toteaa syömisen sittenkin olevan kivointa.

Sonja Annala, 4, pitää eniten barbileikeistä, mutta tällä kertaa hän menee mukaan toisten tyttöjen pikkueläinleikkiin. Niko Huhtaniitty, 5, ja Vilho Salo, 4, tykkäävät molemmat leikkiä pikkuautoilla ja ritareilla, ja pian fordit ja mersut huristelevat matolla ja ritarit hyppivät linnan katolta. Iisa Vaara, 4, ottaa kalapelin ja menee pöydän ääreen onkimaan.

— Kerhossa lapsi oppii olemaan ryhmässä. Hän oppii huomioimaan toisia ja odottamaan vuoroaan, Anette Kettunen muistuttaa.

Leikkimisen lomassa harjoitetaan käden taitoja myös askartelemalla tai joskus leipomalla. Tänään lasten käsissä syntyy värikkäitä virpomavitsoja.

Kolmetuntinen kerho päättyy lukuhetkeen. Mutta vasta sen jälkeen, kun leikit ja pelit on siivottu omille paikoilleen.

Ilmoittautuminen vekkuli-, päivä- ja kesäkerhoihin