Tähän mennessä tapahtunut

Sapatin aattona Jeesus on teloitettu ristiinnaulitsemalla, Joosef Arimatialainen on haudannut hänet kalliohautaan ja vierittänyt kiven oven suulle. Sapattina ei tiettävästi tapahdu mitään — juutalaisten sapattina on työnteko kielletty.

Varhain sapatin jälkeisenä aamuna muutamat Jeesusta seuranneet naiset, Magdalan Maria ainakin, lähtevät haudalle voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Kun naiset saapuvat paikalle, he huomaavat, että suuri kivi haudan suulta on vieritetty pois. Eikä haudassa ole Jeesuksen ruumista, vaan valkovaatteinen nuorukainen — tai kaksi — joka kertoo, että Jeesus on noussut kuolleista.

Tai sitten se menikin niin, että haudalle asetettiin vartijat. Naisten tultua haudalle enkeli laskeutui taivaasta, vieritti kiven pois ja säikytti vartijat. Mutta hauta oli joka tapauksessa tyhjä, elävää oli turha etsiä kuolleiden joukosta.

Naiset säikähtävät, pakenevat paikalta ja pysyvät hiljaa kokemastaan. Tai kertovat kuulemansa opetuslapsille, jotka eivät usko heitä. Tai ehkä kohtaavat haudalta lähtiessään Jeesuksen itsensä.

Voi olla niinkin, että haudalle tulee ensin Magdalan Maria. Havaittuaan, että kivi on siirretty pois, hän juoksee kertomaan siitä opetuslapsille. Hauta on tyhjä, opetuslapset lähtevät pois, mutta Maria jää itkemään haudan ovelle. Kun hän kurkistaa hautaan, siellä on kaksi enkeliä. Ja kun hän kääntyy, Jeesus seisoo hänen takanaan.

Naiset ovat ensimmäisiä, jotka näkevät ylösnousseen Jeesuksen, mutta eivät ainoita. Myös opetuslapsilla on tilaisuus kohdata hänet istuessaan iltaa, kulkiessaan Emmauksen tiellä, kiivetessään vuorelle tai kalastaessaan Tiberiaanjärvellä.

Aurinkomme ylös nousi

Varhaiskirkossa seurakunnan uudet jäsenet kastettiin usein pääsiäisyönä. Edelleenkin katolisessa kirkossa kastetaan aikuisena kirkkoon liittyvät yleensä pääsiäisenä.

Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa pääsiäisyön jumalanpalvelus on kirkkovuoden tärkein tapahtuma. Luterilaisessa Suomessa pääsiäinen on jäänyt joulun varjoon. Suosituin kirkossakäyntipäivä on jouluaatto, sitä seuraavat 1. adventti ja joulupäivä. Pääsiäinen on vasta yhdeksänneksi suosituin. Pääsiäisyön messuja Suomen luterilaisessa kirkossa on vietetty 1980-luvulta alkaen.

Alun perin pääsiäisyön jumalanpalveluksen tarkoituksena oli Herran odottaminen. Ehtoollista vietettiin auringonnousun aikaan, koska nousevan auringon ajateltiin symboloivan ylösnousemusta. Samaan symboliikkaan on myös kuulunut tapa kokoontua varhain pääsiäisaamuna korkeille paikoille auringon nousua katsomaan, sillä auringon kerrotaan tanssivan silloin. Pääsiäisvirressä 105 iloitaan: "Aurinkomme ylös nousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa."

Pääsiäisen liturginen väri — eli väri, jota käytetään kirkkotekstiileissä ja pappien vaatteissa — on valkoinen. Alttarilla on suuren Kristus-juhlan merkiksi kuusi kynttilää. Lisäksi voidaan käyttää erityistä pääsiäiskynttilää, joka sijoitetaan korkeaan kynttilänjalkaan alttarin pohjoispuolelle tai kastemaljan lähelle. Pääsiäiskynttilää poltetaan helatorstaihin eli Kristuksen taivaaseenastumiseen saakka.

Nousi kolmantena päivänä kuolleista

Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisen pääsiäisjuhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli perjantai. Sunnuntaiaamu, jolloin hänen hautansa löydettiin tyhjänä, oli siis juutalaisten pääsiäisen kolmas päivä. Ilmaisu "kolme päivää" tai "kolmantena päivänä" on Raamatussa yleinen, ja sitä käytetään usein vertauskuvallisesti: Jumala puuttuu historian kulkuun juuri kolmantena päivänä.

Milloin pääsiäistä vietetään?

Koska Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus tapahtuivat juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan eli kevätpäivän tasauksen tietämillä, oli luonnollista alkaa viettää kristillistä pääsiäistä samaan aikaan. Euroopassa puolestaan on muinoin kevätpäiväntasauksen aikaan vietetty pakanallista kevään jumalattaren juhlaa.

Pääsiäisen tarkasta ajankohdasta sovittiin vuonna 325 Nikaian kirkolliskokouksessa. Ajankohta vaihtelee vuosittain, koska se määräytyy auringon ja kuun vuotuisen kierron mukaan. Pääsiäispäivä on ensimmäinen sunnuntai kevätpäivän tasauksen jälkeisestä täysikuusta. Tänä vuonna pääsiäistä vietetään poikkeuksellisen aikaisin. Kevätpäivän tasaus on 20.3. eli kiirastorstaina ja täysikuu heti seuraavana päivänä eli pitkäperjantaina.

Itäisessä kristikunnassa, joka noudattaa pääsiäisen ajoittamisessa vanhaa juliaanista kalenteria, pääsiäinen on tänä vuonna yli kuukautta myöhemmin kuin meillä: 27.4.

Päivien kuningatar

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista tärkein ja vanhin — 300-luvulla eläneen kirkkoisä Gregorios Nyssalaisen sanoin "päivien kuningatar". Tai "juhlien juhla", kuten paavi Leo Suuri 400-luvulla sitä kuvaili. Pääsiäisen sanomassa tiivistyy kristinuskon ydin: Kristus on ylösnoussut ja kuolemallaan voittanut kuoleman.

Opetuslasten kohtaamisista ylösnousseen kanssa saivat alkunsa kristinusko ja Uusi testamentti. Jeesuksen ylösnousemuksen päivästä sunnuntaista tuli kristittyjen pyhä- ja kokoontumispäivä. Ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen pikaista paluuta ja Jumalan valtakuntaa. Kun Jeesuksen paluu viivästyi, ryhdyttiin viimeistään 100-luvulla viettämään myös vuotuista ylösnousemuksen juhlaa.

Alussa oli vain yksi pääsiäisjuhla, jota vietettiin sekä ristinkuoleman että ylösnousemuksen muistoksi. 300-luvulta alkaen pitkäperjantaita alettiin viettää erikseen.

Suomen kielen sana "pääsiäinen" on uudissana, jota käytettiin jo ennen Agricolaa. Alun perin se on tarkoittanut pitkästä ja raskaasta paastosta pääsemistä. Se tuo mieleen myös juutalaisten pääsemisen vapauteen Egyptin orjuudesta.

Tapaus muna

Legenda kertoo, että Magdalan Maria vei keisari Tiberiukselle lahjaksi kananmunia ja kertoi Jeesuksen ylösnousemuksesta. Keisari vastasi, että kuolleista nouseminen on yhtä mahdotonta kuin valkoisten munien muuttuminen punaisiksi. Mutta niin vaan voi käydä: samalla hetkellä Marian tuomat munat muuttuivat punaisiksi.

Koristeltujen munien lahjoittaminen pääsiäisyönä on vanha ortodoksinen perinne. Suomeen perinne tuli 1800-luvulla.

Pääsiäismuna symboloi uutta elämää ja ylösnousemusta. Munan kuori kuvaa Kristuksen hautaa, josta hän ylösnousemuksessa murtautui ulos. Suklaamunat kertovat samaa: munasta löytyvä yllätys muistuttaa pääsiäisaamun iloisesta yllätyksestä.

Kirjallisuutta:

Heli Laaksonen ja Markku Haapio: Munakirja. Otava 2005.

Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat. Kirjapaja 2000.

Juha Nirkko (toim.): Pääsiäinen. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. SKS 1997.

Wille Riekkinen: Pieni kirja Jeesuksesta. Kirjapaja 1995.