Fundamentalistisia liikkeitä löytyy kaikista uskonnoista. Vaikka liikkeet ovat erilaisia opillisilta taustoiltaan ja toimintastrategioiltaan, niillä on myös yhteisiä piirteitä. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kimmo Ketolan mukaan selkein yhteinen piirre on yhteisön tuntema huoli ja pelko oman aseman heikkenemisestä yhteiskunnassa.

— Uhka tulee maallistuneesta modernista kulttuurista, ei esimerkiksi jostakin toisesta uskonnollisesta perinteestä, tarkensi Ketola, joka luennoi Suomen ekumeenisen neuvoston järjestämässä Yhteinen fundamentalismi? -–seminaarissa.

Fundamentalistinen yhteisö voi suhtautua ympäröivään, uhkaavaksi koettuun maailmaan eri tavoin. On yhteisöjä, jotka pyrkivät maailman valloittamiseen eivätkä kaihda väkivaltaakaan. Näistä Ketola otti esimerkiksi islamilaisten terroristien Al-Qaidan.

Maailman muuttamiseen tähtäävät yhteisöt puolestaan vaikuttavat yhteiskuntaan sisältäpäin aseinaan julkinen keskustelu ja kulttuurisodat. Tästä hyvä esimerkki on amerikkalainen evankelikaalinen kristillisyys.

— Jotkut yhteisöt taas pyrkivät ikään kuin maailman luomiseen. Ne pitävät itseään vaihtoehtona maalliselle yhteiskunnalle ja hankkivat lähetystyöllä lisää ihmisiä oman järjestelmänsä piiriin. Tuhoamisen tai kamppailun sijasta ne haluavat luoda keitaita maallistuneen maailman keskelle. Esimerkiksi Hare Krishna –liike toimii näin, Ketola sanoi.

Kaikki fundamentalistiset liikkeet eivät halua vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. On myös liikkeitä, jotka pyrkivät eristäytymään siitä. Ketolan mukaan ne ylläpitävät omaa sosiaalista todellisuuttaan ja vaalivat puhtauttaan esimerkiksi rajoittamalla kanssakäymistä ulkopuolisten kanssa. Yhteisöön kasvetaan, ei käännytä.

Valitut ja ne toiset

Kimmo Ketolan mukaan fundamentalistisessa maailmankuvassa todellisuus jaetaan jyrkästi kahtia: hyvään ja pahaan. Kahtiajakoon liittyy myös se, että omaa oppia pidetään erehtymättömänä. Fundamentalististen yhteisöjen jäsenet kokevat olevansa valittuja, ja omaan perinteeseen vähemmän sitoutuneisiin tehdään selvä ero.

— Meillä puhutaan esimerkiksi nimikristityistä tai tapauskovista, Ketola totesi.

Ketolan arvion mukaan mikään yksittäinen piirre ei vielä tee jostakin yhteisöstä fundamentalistista. Kyse on järjestelmästä, jossa eri piirteet tukevat toisiaan. Esimerkiksi käsitys omasta erehtymättömyydestä liittyy siihen, että ryhmä pitää itseään valittuina ja siitä taas helposti seuraa jyrkkien rajojen vetäminen muihin.

— Jotkut väittävät, että fundamentalismi ei ole aidosti uskonnollinen ilmiö. Toiset, kuten eräät uskontokriitikot, taas ovat sitä mieltä, että fundamentalismi on uskontoa aidoimmillaan. Molemmat ovat väärinkäsityksiä. Eikä fundamentalismi myöskään ole välttämättä väkivaltaista, niin kuin usein ajatellaan, Ketola muistutti.

Fundamentalisti valikoi

Kimmo Ketolan mielestä on tärkeää huomata, että fundamentalismiin kuuluu valikoivuus. Fundamentalistit eivät koskaan puolusta traditiota kokonaisuudessaan, vaan siitä valikoidaan ja tiivistetään luovuttamattomina pidetyt ydinkohdat.

— Fundamentalismi on siis järjestelmä, jonka läpi tarkastellaan omaa uskonnollista perinnettä. Perinteestä poimitaan omaa systeemiä ylläpitäviä ja tukevia kohtia. On väärä, mutta yleinen uskomus, että fundamentalismi olisi jotenkin puhdasta ja aitoa uskoa. Todellisuudessa se on aivan yhtä valikoivaa kuin niin sanottu liberaaliteologiakin.

Ketola hahmotteli myös fundamentalismin ja liberalismin eroja. Usein ne edustavat täysin vastakkaisia kantoja.

— Liberaalit esimerkiksi ajattelevat, että inhimillinen tieto Jumalasta on aina rajallista ja vajavaista, kun taas fundamentalistien mielestä ilmoituksessa välittyy täydellinen ja virheetön tieto Jumalasta. Ja kun liberaalit korostavat uskon ja tiedon eroa, fundamentalistit puolestaan samastavat uskon ja tiedon. Tämä näkyy esimerkiksi luomisopista käydyssä keskustelussa, Ketola kertoi.

Ketolan mukaan liberaalin ja fundamentalistisen ajattelutavan erot eivät ole vain nykyajan ilmiö, vaan molempia suuntauksia edustavia näkemyksiä löytyy teologian historiasta jo varhain. Näiden kilpailevien tulkintamallien konflikti sen sijaan on kärjistynyt nykyaikana.

— Tämä aika tuntuu olevan sellainen, että perinne repeää kahtia. Se näkyy esimerkiksi Suomessa naispappeuskiistassa, Ketola totesi.

Kaikki fundamentalismi ei ole uskonnollista

Professori Juha Sihvola Helsingin yliopistosta näkee fundamentalismia siellä, missä uskonnollinen ilmoitus hallitsee tiedollista maailmankuvaa ja ihmisten moraalia.

— Silloin uskonnollinen maailmankuva asettaa rajoituksia tieteelle, kuten esimerkiksi kreationismissa tai niin sanottu älykkäässä suunnittelussa. Moraali taas tulkitaan noudatettaviksi säännöiksi ja kielletään ihmisen luonnollinen moraalitaju, Sihvola totesi.

— Monet, jotka tuntevat vetoa fundamentalismiin, ajattelevat, että on hyvä kun uskonnosta löytyy tukea ja turvaa. Usein moraaliseen auktoriteettiin liittyy karismaattinen johtajuus.

Sihvola arvioi, että mikäli halutaan välttää erilaisten näkemysten jyrkkä vastakkainasettelu, pitäisi kunnioittaa sitä, että ihmisten ajattelutavat liberaali–fundamentalisti-akselilla vaihtelevat paljon. Poliittisesti on syytä puuttua vasta sellaiseen fundamentalismiin, joka uhkaa yhteiskuntajärjestelmän perusteita: esittää poliittisia vaatimuksia tai loukkaa jäsentensä ihmisoikeuksia.

— Myös jyrkkä sekularismi voi olla vaarallista fundamentalismia. Näin on esimerkiksi silloin, jos väitetään, että uskonnolliset ihmiset ovat typeriä ja irrationaalisia ja että poliittisen järjestelmän täytyisi sen vuoksi vapauttaa ihmiset uskonnoista.

— Oikeudenmukainen poliittinen järjestelmä sallii erilaiset vakaumukset, mutta on itse puolueeton niihin nähden. Uskonto ja ei-uskonto ovat periaatteessa samassa asemassa, sanoi Sihvola.

Hänen mielestään uskonto ei olemukseltaan ole sen fundamentalistisempaa toimintaa kuin mikään muukaan. Fundamentalismia on myös esimerkiksi poliittinen nationalismi.

— Paras lääke fundamentalismin kitkemiseksi olisi kompromissihalukkuus. Itse haluan pitää kiinni toivosta, että ihmisillä olisi yhteinen, luonnollinen moraalitaju ja sen ansiosta mahdollisuus löytää periaatteita, jotka ovat useimpien hyväksyttävissä, Sihvola sanoi.

Fundamentalismin piirteitä

• opillinen valikoivuus
• kahtiajako hyvään ja pahaan
• ehdottomuus ja erehtymättömyys
• lopunaikojen odotus
• valittujen jäsenyys
• jyrkät rajat ulkopuolisiin nähden
• autoritäärinen johtajuus
• selkeät käyttäytymisnormit