Sami Valonen tekee mielekästä ja monipuolista työtä, jossa ei ole kahta samanlaista päivää. Vaikka poliisin palkkaus voisi olla parempi, hän sanoo olevansa itselleen sopivassa ammatissa.

— Tiesin, mihin lähdin, sillä nyt jo eläkkeellä oleva isäni oli poliisi. Isän esimerkki ei silti ollut syy ammatinvalintaan. Joskus lukiossa alkoi tuntua siltä, että poliisin homma kiinnostaa. Menin armeijaankin sillä mielellä, että saan sieltä mahdollisimman hyvät eväät poliisikouluun, Valonen kertoo.

Poliisikoulu alkoi vuonna 2000 ja kesti kaksi ja puoli vuotta. Työharjoittelun Valonen teki Helsingissä, mutta pysyvä työpaikka löytyi Vantaalta, kotikaupungista. Hän toimii järjestyspoliisin hälytyspartiossa: valvoo yleistä järjestystä ja turvallisuutta, hoitaa hätäkeskuksen antamia hälytystehtäviä ja liikenteen valvontaa.

— Toimin oman toimen ohella myös lähipoliisina Korso–Koivukylän alueella, teen yhteistyötä alueen koulujen, eri yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.

Toista ei saa jättää vaaraan

Poliisin työtä helpottaa, että ihmisillä on nykyisin kännykät. Niillä voi hälyttää apua onnettomuuspaikalle ja rikosten uhreille ja usein ottaa myös kuvia todisteeksi. Valosen mukaan vantaalaiset yleensä ilmoittavat, jos huomaavat jonkun olevan hädässä tai vaikka näkevät liikenteessä poikkeavasti käyttäytyvän auton.

— Erityisesti rattijuopoista tulee paljon ilmoituksia tien päältä. Jos tällaisen ilmoituksen tekee, hätäkeskus kysyy soittajalta lisätietoja, kuten rekisterinumeroa, auton tuntomerkkejä ja mihin päin se liikkuu. Hyvä olisi, jos ilmoittaja pystyisi myös seuraamaan ajoneuvoa niin pitkään, että poliisi ehtii paikalle tarkistamaan tilanteen, Valonen kehottaa.

Välillä kuitenkin lehdissä on uutisia onnettomuuksista, joissa ihmiset ovat ajaneet ohi tai pahoinpitelyistä, joissa isokin joukko tyytyy sivustakatsojan rooliin eikä puutu tapahtumiin.

— Se kyllä ihmetyttää. Pitäisi ajatella, mitä jos itse olisi vastaavassa tilanteessa. Meillä on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia toisiamme kohtaan. Paitsi moraalisia, myös lakiin perustuvia. Jos jättää toisen vakavaan vaaraan, puhutaan heitteillejätöstä tai pelastustoimen laiminlyönnistä, Valonen huomauttaa.

Valosen mukaan tärkeintä on soittaa numeroon 112 ja ilmoittaa näkemästään. Esimerkiksi tappelussa väliin meneminen vaatiikin sitten jo perusteellisempaa tilanneharkintaa.

— Usein riittää se, että puhuu kovaan ääneen ja ilmoittaa soittavansa poliisin. Jos paikalla on useampi ihminen, voi porukalla yrittää puuttua tilanteeseen. Jos on yksin, pitää tarkkaan harkita omat voimavaransa, ettei käy niin, että joutuu itse uhriksi. Jos menee väliin, on syytä muistaa, että kyse on hätävarjelusta, jonka tarkoitus on lopettaa pahoinpitely eikä se, että ryhtyy itse väkivalloin jakamaan oikeutta.

Ei alkoholia lapsille

Poliisin hälytystehtävät lisääntyvät viikonloppuisin, jolloin katukuvassa näkyy myös humalaisia nuoria.

— Parhaillaan on käynnissä Vantaa välittää -hanke. Osana sitä on kauppojen ja kioskien henkilökunnalle annettu koulutusta, jotta alkoholia ei niin helposti päätyisi alaikäisille. Usein sitä hankitaan täysi-ikäisen kaverin avulla tai kytätään kaupan kulmilla aikuista, joka suostuu hakemaan kaljaa. Huolestuttavaa on, että aika iso osa vantaalaisvanhemmista hankkii juomia lapsilleen.

Valonen korostaa, että alkoholin välittäminen alaikäisille lapsille on rikos ja vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan.

— Pitäisi muistaa, että nuorilta lähtee aikuisia helpommin kontrolli pientenkin alkoholimäärien jälkeen. Mitä jos nuori joutuu tappeluun tai seksuaalirikoksen uhriksi? Jos poliisi tapaa alaikäisen humalassa, hänet viedään joko asemalle tai kotiin. Lisäksi tehdään lastensuojeluilmoitus sosiaaliviranomaiselle, Valonen muistuttaa.

Sami Valonen oli poliisin hälytyspartiossa Vantaalla ma 3.3.