Tikkurilan seurakuntaneuvosto käsittelee 25.3. sille tehtyä vetoomusta, jossa kyseenalaistetaan seurakunnan avioliittokoulussa annettu opetus.

Avioliittokoulusta ovat käytännössä vastanneet Helsingin NMKY:n työntekijät. HNKMY on järjestö, joka on tehnyt avioparityötä jo pitkään. Se järjestää muun muassa vuosittain satoja aviopareja keräävän avioliittoleirin Pieksämäellä. Se ja myös Vantaalla pidetyt avioliittokoulut ovat olleet suosittuja ja monilta osanottajilta on tullut niistä hyvää palautetta.

Kuitenkin jos HNMKY:n avioliittokouluissa todella opetetaan sitä, mitä vetoomukseen kirjatut, järjestön julkaisemasta teoksesta lainatut sitaatit kertovat, asiaan on syytä puuttua. Naisen alamaisuutta korostavat tekstit ovat rankkoja, eivätkä muuksi muutu sillä lievennyksellä, että "miehen velvollisuus on ottaa vaimon mielipide huomioon päätöksiä tehdessään". Sillä, että miehet ja naiset ovat erilaisia, ei voi perustella hierarkisia valta-asemia. Suomen lain ja luterilaisen kirkon opetuksen mukaan mies ja nainen ovat tasaveroisia eikä parisuhde ole alistussuhde.

Vetoomuksen tekijä on oikealla asialla vaatiessaan seurakuntaa tarkistamaan, mitä sen tiloissa pidettävällä kurssilla opetetaan. Vaikka Helsingin NMKY on itsenäinen järjestö, seurakunnan on valvottava, että seurakunnan tiloissa tapahtuva toiminta on kirkon linjan mukaista. Jos HNMKY:n käytännön toiminta on asianmukaista, tämäkin selviää, kun asiaan kunnolla perehdytään.

Kansankirkon luonteeseen kuuluu, että sen sisälle mahtuu monenlaista ajattelua ja toimijaa. Tiettyyn rajaan asti tämä on hyvä asia, niin yli neljän miljoonan jäsenen yhteisössä pitääkin olla. Ongelma asiasta tulee, jos kirkon virallinen linja on täysin toinen kuin sen kanssa yhteistyötä tekevän järjestön. Silloin kirkon on vedettävä toiminnalle rajat.

Vantaan seurakuntien ja ylipäänsä kirkon pitää jatkossa kirkastaa omaa brändiään. Jos ja kun erilaisten järjestöjen kanssa tehdään yhteistyötä, täytyy tehdä selväksi, että seurakunnan tiloissa ja sen nimissä tapahtuvassa toiminnassa noudatetaan aina seurakunnan pelisääntöjä. Silloin ihmiset myös tietävät, mihin osallistuvat ja kuka toiminnasta viime kädessä vastaa.