Marian ilmestyspäivän toisen vuosikerran evankeliumi kertoo Marian ja Elisabetin kohtaamisesta. Molemmat olivat yllättäen raskaana.

Elisabet oli jo vanha ja häntä pidettiin hedelmättömänä. Maria tuli raskaaksi, vaikka oli nuori ja koskematon. Molemmat naiset olivat ihmeissään, mutta he luottivat Jumalaan ja olivat Jumalalle kuuliaisia. Epäilyksistään huolimatta he hyväksyivät tilanteensa. Jumala oli valinnut heidät.

Myös me elämme yllätyksien maailmassa ja olemme usein ihmeissämme ja epäuskoisia. Oma ymmärryksemme on silloin puutteellista ja luottamus omiin kykyihimme saattaa horjua. Silloin tuntuu vaikealta muistaa ja uskoa, että Jumala on valinnut myös meidät.

Meidänkään ei tarvitse aina ymmärtää. Meidän tarvitsee vain uskaltaa luottaa ja uskoa siihen, että Jumalan rakkaus on suuri. Hän tuntee ja tietää meidän tekomme. Hän näkee lävitsemme, hän näkee epävarmuutemme. Hän tuntee ajatuksemme, uskomme ja epäuskomme. Ja Jumala odottaa meiltä suostumusta, antautumista hänen käytettäväkseen. Hän odottaa meidän sanovan Marian lailla: tapahtukoon minulle niin kuin sanot.

Me voimme luottaa Jumalan armolupaukseen, sillä Jeesuksen sovitustyö lupaa meille jokaiselle pelastuksen. Ja me pelastumme uskomalla, luottamalla. Me voimme levätä Jumalan edessä, hänen jalkojensa juuressa. Me voimme luottaa hänen rakkauteensa aivan niin kuin Elisabet ja Maria.

Ensi sunnuntai on Marian ilmestyspäivä. Sen aihe on Herran palvelijatar. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 113:1–8, 1. Moos. 3:8–15, Gal. 4:3–7 ja Luuk. 1:39–45.