Olen väliinputoaja. Päädyin tähän surulliseen johtopäätökseen perusteellisten omaa elämääni koskevien tutkimusten jälkeen. Olen väliinputoaja vanhempi–lapsi-, tarkemmin sanottuna äiti–lapsi-suhteessa.

Jaa, että mitenkö? No, lähinnä siten, että minun aikani ei koittanut lapsena eikä nyttemmin vanhempana. Kun olin lapsi, aikuiset olivat aina etusijalla. Aikuiset tekivät mitä halusivat. Aikuiset saivat mitä halusivat. Ainakin sen, mitä nyt ylipäänsä ankealla 70-luvulla oli mahdollista saada.

Lapset odottivat kiltisti vuoroaan. Eivätkä kapinoineet, vaan kävivät kuuliaisesti koulunsa loppuun ja suuntautuivat juuri sille alalle, mille vanhemmat toivoivat. Ja söivät, mitä käskettiin.

Lapset saivat haluta vaikka mitä, mutta harvemmin halut toteutuivat. Minä tiedän tästä kaiken: pyysin suloista Lundbyn nukkekotia lahjaksi kolmena jouluna, mutta arvatkaapa vain sainko. En tietenkään. Muistan vieläkin sen pettymyksen, kun röpyläisestä paketista näki jo ulospäin, ettei sinne ainakaan nukkekotia ollut piilotettu. Eikä ollutkaan, vaan paketista paljastui kylpyvaahtoa, kosteusvoide ja deodorantti.

Deodorantti! Miltähän mahtaisi nykylapsen naama näyttää, jos joulupukki kiikuttaisi kuusen alle deodoranttipurkin.

Muistan lapsena ajatelleeni usein, että aikuisena minun aikani koittaa. Silloin teen mitä haluan ja saan mitä haluan. Näinhän ei tietenkään tapahtunut. Sain omia lapsia, ja yllätyksekseni huomasin, että he tekevät ja saavat mitä haluavat. Noin niin kuin kuvainnollisesti.

Käytännön esimerkki. Eräänä päivänä huomasin, että minulla on koko perheen vanhanaikaisin mp3-soitin. Uusin ja hienoin on ostettu aina lapsukaisille, ja äidille on kierrätetty vanha. Tyttärelläni on luonnollisesti kartanon kokoinen nukkekoti. Onko reilua? Tarkkojen tutkimusteni perusteella ei ole.

Lapseni eivät todellakaan tunnu tekevän mitä minä käsken, toivon tai haluan. Kouluakin käyvät vähemmän kuuliaisesti. En voi edes kuvitella, mikä riemu siitä syntyisi, jos alkaisin ohjailla heidän uravalintaansa.

Ehkä aikani koittaa isoäitinä. Voin ryhtyä vetäväksi mummoksi, jolla on aina uudempi mp3-soitin kuin kellään jälkeläisellään. Teen mitä haluan; olenhan voimamummo. Nukkekodin saatan ostaa lapsenlapselle silkasta jalomielisyydestä.