Kun Remu oli pieni, Aaltosen suurperhe asui vanhassa junanvaunussa keskellä metsää lähellä nykyistä Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Paikka oli remukielellä Sherwoodin skutsi. Legendaarisessa Hurriganesissa soittaneesta kuusikymppisestä rumpalista on nyt tehty aivan oma sanakirjansa. Populaarikulttuuriin erikoistunut toimittaja Jukka Annala on kerännyt Remusanakirjaan (Teos 2008) hersyvän sanasepon omaperäisimpiä ilmaisuja vuosikymmenten ajalta.

Myötäilevät ja mielistelevät ihmiset ovat Remulle komppiryhmää, hevoset puolestaan karvaooppeleita. Nainen on remukielellä kukkanen ja vauva löntti.

Esko tarkoittaa jokamiestä, lauri yksinkertaista miestä ja avobiitles miestä, joka on kaljuuntunut päälaeltaan. Remun kuvauksen mukaan jälkimmäisessä tapauksessa "planeetta on vähän sileempi, että sille olisi hyvä laskeutua".

Uskonnollisiakin kielikuvia löytyy. Jumala on Remulle yksinkertaisesti yläkerran ukko. Esiintymislava on remukielellä alttari, viina on pirunkusta, kuolema on hiippakunnan vaihdos ja taivas on korkein oikeus. Kun Remulla on soitossa oikein kova meno päällä, rumpukapulat vertautuvat piruilta tuttuihin hiilihankoihin. Elukka on kuitenkin se kaikkein pahin, ja se on ihminen. "Jeesus oli hyvä rokkikundi sillä tavalla, et se teki vaan hyvää. Mut sit ne elukat söi senki", toteaa Remu.