Laivat ovat aina kiinnostaneet Kirsi Partialaa. Vaikka suvusta ei etsimälläkään löydy merikarhuja ja kesämökkikin sijaitsee keskellä peltoa. Pian 22-vuotta täyttävä Kirsi on kasvanut Rajatorpassa. Nyt hän opiskelee kolmatta vuotta Teknillisessä korkeakoulussa konetekniikan tutkintoohjelmassa laivanrakennusinsinööriksi. — Lapsena toiveammattejani olivat eläinlääkäri ja ratsastuksenopettaja. Harrastin ratsastusta kuusi vuotta, Kirsi kertoo. Lukioaikana Kirsi oli tutustumiskäynnillä Teknillisessä korkeakoulussa. Kirsin isoisä oli diplomi-insinööri ja isä on insinööri, ehkä siksi teknillinen ala veti puoleensa ja hän lähti tutustumaan juuri Otaniemeen.

— Olin ajatellut sähkötekniikkaa, mutta Otaniemessä sain melkein vahingossa käteeni esitteen, jossa kerrottiin meritekniikasta eli laivojen rakentamisesta. Siitä innostus lähti, tosin vesi  elementtinä on ollut aina kiintoisa, Kirsi kuvailee. Pääsykoetta Kirsi ei pitänyt liian vaikeana. Se perustui lukion pitkään matematiikkaan, ja matematiikasta täytyy toki pitää, sillä opiskelussa ensimmäiset kaksi vuotta ovat aika lailla peruslaskemista. Kirsi kannustaa kuitenkin tekniselle alalle pyrkimistä suunnittelevia, että ei opiskelijan tarvitse olla matikassa mikään ihan huippu pärjätäkseen alalla.

Ei erivapauksia naisille

Kahden perusopintovuoden jälkeen päästiin tositoimiin viime syksynä. — Meritekniikan aloitti syksyllä pääaineena 18 opiskelijaa. Meistä neljä on tyttöä. Kyllä täällä on aika miesvoittoista. Vain muutamassa tutkinto-ohjelmassa opiskelee paljon naisia, esimerkiksi kemiantekniikassa, Kirsi toteaa. Hän kertoo, että opiskelukaverit ovat kohdelleet toisiaan alusta asti tasavertaisesti. Aina on voinut kysyä neuvoa eikä kenelläkään ole ollut ennakkoasennetta heitä tyttöjä kohtaan. Toisaalta en ole saanut mitään erivapauksia siitä, että olen nainen, Kirsi hymähtää. Kirsi on toiminut aktiivisesti Koneinsinöörikillan hallituksessa. Kilta järjestää tapahtumia, joista tunnetuimpia ovat akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit illallistarjoiluineen. Heti opiskelun alussa on paljon tilaisuuksia, joissa pääsee tutustumaan opiskelijatovereihin. Kirsi hoiti myös yhteyksiä muihin kiltoihin ja opiskelijajärjestöihin. — Killan hallituksessa oppi yhteistyötä ja järjestämistä käytännössä, meillä oli hyvä tiimi. Nyt olen mukana jäsenenä, sillä oli aika antaa uusille innokkaille tilaa toimia, Kirsi kertoo.

Kauhutarinoita kämppiksistä

Kirsi on asunut nyt kaksi vuotta opiskelijaasunnossa Otaniemessä. Puoli vuotta hän kulki lapsuuden kodistaan Länsi-Vantaalta, mutta sitten itsenäistyminen voitti. — Piti päästä jo kotoa pois. Ja täytyyhän tämä kokea, asuminen Teekkarikylässä. Kolmen hengen soluasunnossa henkilökemioiden täytyy osua edes suunnilleen kohdalleen. Vaikka kaikilla on omat huoneet, kylpyhuone ja keittiö ovat yhteiset. Kämppäkaverit myös vaihtuvat usein. Nyt Kirsi on kahden vuoden asuminen jälkeen vanhin asukas heidän solussaan. — Hyvin on sujunut. Joskus kuulee kauhutarinoita kämppiksistä, jotka eivät koskaan siivoa tai tiskaa astioitaan. Kiinalaisen tytön voimakkaantuoksuiset ruoat olivat haastavia, mutta siitäkin selvittiin. Tämä ei myöskään ole pahimpia biletaloja, Kirsi sanoo. Hän kiittelee, että asunto sijaitsee rauhallisella alueella kylän perällä. Edes vappuna, jolloin teekkarihuumori pääsee eniten vauhtiin, ei ole ollut häiriöitä.

Haalarihommista vastapainoa

Viime kesänä Kirsi oli Raumalla kesätyössä laivojen päästöjen parissa. Tällä hetkellä hän työskentelee Aker Arcticilla Vuosaaressa päivän viikossa. — Kerran viikossa pääsee haalarihommiin, se on hyvää vastapainoa opiskeluun, Kirsi toteaa. Kesätyöhönkin hän suuntaa Vuosaareen. Kirsiä on alkanut kiinnostaa jäissä kulkevien alusten suunnittelu. — Myös tutkijan työ jään ja veden virtausten parissa kiehtoo, mutta aika näyttää. — Laivateollisuudessa on nyt noususuhdanne. Se voi tietenkin muuttua. Mutta jos on valmis lähtemään Suomesta, laivanrakentajille löytyy aina työtä, Kirsi miettii.

Kirsi Partiala opiskelee Teknillisessä korkeakoulussa kolmatta vuotta.