Nelituntinen työpäivä Wihurilla Tuusulantien varressa on päättynyt iltapäivällä kello kahden aikoihin. Tänään Erkki Virtanen ei lähdekään suoraa päätä Kehä III:a pitkin kotiin Länsi-Vantaalle, vaan suuntaa Toyotansa Tikkurilaan.

— Tämä on minun kolmas autoni. Uutena ostettu, seitsemän vuotta vanha.

Virtanen on matkalla Vantaan seurakuntien diakoniakeskukseen. Osoite ja paikka ovat hänelle ennestään tuttuja. Hän on ollut siellä kaksi kertaa aikaisemmin talkoissa, joissa tehtiin puisista pyykkipojista jääkaappimagneetteja.

— Kuulin talkoista työnohjaajaltani Minna Eroselta. Hän käy työpaikalla joka viikko ja jututtaa minua ja työkavereitani.

Virtasen lisäksi talkoisiin osallistui muitakin tuetun työllistämisen piirissä olevia kehitysvammaisia.

"Liimasin magneetteja"

Magneettitalkoita on pidetty myös muualla Vantaalla: Kehäkukkakodissa, Kolohongan, Paimenentien ja Tikkurilan toimintakeskuksissa sekä Jokiniemen ja Uomarinteen kouluissa.

Joka paikassa jääkaappimagneetit on tehty saman ohjeen mukaisesti.

— Minä liimasin pyykkipoikiin magneetteja. En halunnut maalata, kun se näytti niin sotkuiselta hommalta, kertoo Erkki Virtanen.

Pohjavärin vetämisen jälkeen jotkut ovat vielä koristemaalanneet pyykkipoikia. Lisäksi niihin on liimattu Yhteisvastuukeräyksen tunnus.

— Kun näitä myydään, saadaan rahaa vammaisille, toteaa Virtanen.

Kolme tuhatta kehitysvammaista suomalaista haluaisi töihin, mutta töihin on päässyt vain pari sataa, Vantaalla puolen sataa.

— On väärin, ettei kehitysvammaisia oteta töihin tai edes työharjoitteluun, Virtanen sanoo.

Tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen kotimaisena tavoitteena on saada lisää työpaikkoja kehitysvammaisille. Jääkaappimagneetteja myydään seurakunnissa viidellä eurolla kappale.

"Laskeminen on vaikeata"

Tälläkin kertaa on Erkki Virtaselle tarjolla jääkaappimagneetteihin liittyvää talkootyötä. Kaikki tuhat magneettia olisi pakattava niin, että jokaiseen Vantaan seitsemään seurakuntaan saadaan lähtemään sen haluama määrä tuotteita.

— Laskeminen on minulle vähän vaikeata, sanoo Virtanen.

Työ käynnistyy yhteistyönä, niin kuin aina talkoissa. Virtanen ryhtyy järjestämään jääkaappimagneetteja kymmenen kappaleen eriin. Työn lomassa juodaan kahvia ja jutellaan.

— En osaa lukea enkä kirjoittaa. Siksi sain suorittaa ajokortin teoriakokeen suullisesti, kertoo Virtanen.

Häneltä sujuu kuitenkin kaikkein välttämättömimpien tietojen — kuten nimen, osoitteen ja puhelinnumeron — kirjoittaminen sanelun mukaan kirjain kirjaimelta vaikkapa puhelimessa.

Henkilöautonajokortin lisäksi Virtasella on kuorma-autokortti.

— Kuorma-auton inssiajo ei mennyt läpi ensimmäisellä kerralla. Mutta toisella kerralla oli nuorempi inssi. Hän ei ollut niin tarkka.

"Minulla on hyvä muisti"

Työmatkojensa lisäksi Virtanen ajaa autollaan harrastuksiin ja sukulaisten luo.

— Kesärenkaat ovat serkun luona Läyliäisissä. Joskus käyn äitipuolen luona Rajamäessä.

Virtasen molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ja hän asuu ja elää itsekseen. Aikaisemmin hän osallistui Friherrsin VPK:n toimintaan.

— Päällikkö tunsi äitini. Äiti oli perhehoitaja ja hoiti hänen lapsiaan.

Palokunta-asia kiinnostaa edelleen. Virtanen on Länsi-Vantaan ensiapuryhmässä, ja hän on etsinyt erilaisia harrastusmahdollisuuksia netistä. Nettiä pystyy käyttämään, vaikkei osaisikaan lukea romaaneja.

— Minulla on hyvä muisti, selittää Virtanen sitä, miten hän löytää autollaan eri paikkoihin.

Ajotaito ja koneiden tuntemus on tarpeen, sillä Virtasen työpaikalla on suuria koneita. Siellä korjataan ja vuokrataan esimerkiksi kaivinkoneita ja pyöräkuormaajia.

— Joskus tankkaan koneita. Joskus siivoan hyttejä. Ja joskus teen lumitöitä koneella. Joskus olen ottanut oven edestä loput lumet lapiolla.

Erkki Virtanen oli pakkaamassa jääkaappimagneetteja ke 20.2. Vantaan seurakuntien diakoniakeskuksessa.