Suurin osa suomalaisista haluaa auttaa lähimmäisiään, kun vain löytyy sopiva tapa ja hyväksi katsottu kohde. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen kohde kotimaassa on kehitysvammaisten työllistäminen ja ulkomailla uuden elämän mahdollisuuden antaminen sodasta toipuville liberialaisille.

Toivon, että Yhteisvastuukeräys tekee tänä vuonna ennätystuloksen. Uskon, että niin tapahtuu ainakin Vantaalla, jossa seurakunnat tarjoavat ihmisille poikkeuksellisen monta tilaisuutta auttaa. Vapaaehtoisia kerääjiä on liikkeellä huomattavasti aiempia vuosia enemmän ja myös erilaisia tilaisuuksia järjestetään runsaasti.

Merkkejä vantaalaisten kasvavasta auttamishalusta on ollut näkyvissä muutamana edellisenä vuonna. Yhteisvastuukeräyksen tulos on Vantaalla ollut jatkuvassa nousussa. Vuonna 2005 vantaalaiset lahjoittivat keräykseen vajaat 73 000 euroa, viime vuonna jo yli 95 000 euroa. Uskon, että tänä vuonna keräystulos ylittää sadantuhannen rajan ja tekee sen reippaasti. Kukapa ei haluaisi auttaa kehitysvammaisia tai sodasta toipuvia ihmisiä, kun auttamiseen ei tarvita muuta kuin kukkaron nyörien avaaminen?

Vantaan seurakunnissa keräyksen eteen on tehty paljon työtä. On hankittu uudet keräysliivit, mietitty uusia myytäviä tuotteita, oltu yhteydessä paikallisiin kauppoihin keräysluvan saamiseksi ja innostettu mukaan uusia kerääjiä. Moni onkin tarttunut haasteeseen. Yhteisvastuukerääjiä on Vantaalla enemmän kuin koskaan ja mukaan on saatu myös paljon nuoria.

kehitysvammaiset ovat itse mukana keräyksessä monella tavoin. Heitä on kerääjinä, esiintyjinä seurakuntien tilaisuuksissa ja he ovat myös valmistaneet myyntiin pyykkipoikia. Keräyksen tuotosta osa ohjataan suoraan Vantaalle, kehitysvammaisten virkistysleireihin. Merkitystä on myös keräyksen saamalla julkisuudella — sen tavoitteena on innostaa yrityksiä ja yhteisöjä antamaan töitä kehitysvammaisille.

Kun kohteena ovat kotimaan kehitysvammaiset ja kaukaisen maan kansalaiset, keräys haastaa pohtimaan myös omia elämänarvoja. Onko vammaisilla oikeus syntyä ja elää mahdollisimman täysipainoisina kansalaisina? Miten suhtaudun erilaisuuteen? Vetäydynkö kauemmas vai tulenko lähelle ja ojennan auttavan käden? Ojennanko sen myös entiselle liberialaiselle lapsisotilaalle auttamalla häntä saamaan työpaikan?