Helmikuussa on tänä vuonna poikkeuksellisesti yksi ylimääräinen päivä, 29.2. Koska Maan kierto Auringon ympäri kestää noin 365,25 päivää, karkauspäivä kasataan neljän vuoden "ylimääräisistä" tunneista. Tällä tavoin almanakat pysyvät samassa tahdissa vuosien ja vuodenaikojen todellisen kiertokulun kanssa.

Karkausvuodella ei siis ole mitään tekemistä pakenemisen kanssa, vaan nimellä on alun perin viitattu hyppyyn tai hyppäykseen. Hyppäämiseen viittaa myös karkauspäivän englanninkielinen nimi leap year. Saksaksi karkausvuosi on Schaltjahr ja ruotsiksi skottår.

Aikoinaan päivämääristä pysyttiin selvillä katsomalla, missä kohtaa kalenteria merkiksi laitettu puutappi sijaitsi. Karkauspäivinä puutappia ei kuitenkaan normaaliin tapaan siirretty yhtä koloa eteenpäin, vaan ainoastaan hyppäytettiin ilmassa ja palautettiin takaisin paikalleen.

Karkauspäivä onkin nurinkurisuuksien päivä, jolloin asiat poikkeavat totutusta. Eurooppalaisessa kansanperinteessä sitä pidetään myös päivänä, jolloin kaikki epäonnistuu. Ehkä tästä syystä karkauspäivää on sanottu myös Vanhan testamentin Jobin syntymäpäiväksi.

Suomalaiset yhdistävät karkauspäivän naisten kosimaoikeuteen. Vakavasti kosintaan ei kuitenkaan ole koskaan tarvinnut suhtautua, vaan naimahaluttomat miehet ovat päässeet pälkähästä sopivalla lahjalla. Suomessa käypä korvike on perinteisesti ollut hamekangas, Englannissa riittivät käsineet. Saksassa annetaan kori rukkasten sijaan.