Ravintola Storyvillen kellariholvit kaikuvat rokin paukkeesta. Bändi ja vokalistit antavat palaa. Tunnelma tempaa mukaansa satunnaisen kävijänkin. Melkein jo hirvittää. Yli seitsemänkymppiset vatkaavat lannetta, eläytyvät biisiin kaulasuonet pingallaan ja ilkkuvat "Ei elämästä selviä hengissä".

Unohtakaa korinpunonta ja hernepussivoimistelu! Vanhat tietävät itse parhaiten, mitä haluavat tehdä. Nämä vanhat haluavat laulaa rokkia ja myös tekevät sen. K-70-kuoron nimestäkin käy ilmi, että siihen on alaikäisiltä pääsy kielletty, vain 70 vuotta täyttäneitä on hyväksytty mukaan. Tämä ei ole holhoavaa vanhustyötä vaan toimintaa aktiivisille ikäihmisille.

Rokkikuoro on ollut koossa marraskuusta asti, ja sen vaiheita seurataan MTV3:lla nähtävässä ohjelmassa torstaisin. Kuoron konsertit on jo myyty loppuun, mutta ensimmäisen konsertin taltiointi nähdään 6.3. lähetettävässä jaksossa, joka myös päättää sarjan.

Hankkeen sydän ja sielu ovat rockin ammattilaiset Timo Rautiainen ja Antti Lehtinen, jotka harjoittavat ja johtavat kuoroa, ja ovat luoneet ryhmään mahtavan yhteishengen. Heidän jutustelustaan ja tunnelmien peilailustaan muodostuu ohjelman toinen kantava linja.

Yhdessä tekemisen into

Koivukyläläinen Anneli Nurminen, 77, on yksi laulajista.

— Olen koko ikäni ollut mukana kuoroissa, mutta nyt perehdyn ensimmäisen kerran rockiin, Tikkurilan Eläkeläisten kuorosta mukaan tullut sopraano kertoo.

— Rock ei ole kevyttä ja turhanpäiväistä musiikkia, niin kuin jotkut kuvittelevat. Se on vaativa laji eikä suinkaan helppoa laulettavaa. Kaikilla musiikin lajeilla on omat hienoutensa, joita ei huomaa kuin sisältäkäsin. Tämä koskee myös rockia, Nurminen tähdentää.

— K-70-projektissa kokemani yhdessä tekemisen into on minulle uutta, ja siitä olen nauttinut. Ei tarvitse kontrolloida joka elettään. Vanhana konkarina tiedän, että tavanomainen kuorolaulu on varsin kurinalaista. Rokkikuorossa on erilainen tunnelma. Tietenkin laulut on osattava, ja teemme niiden kanssa työtä, mutta ilmaiseminen on luvallista. Saa käyttää myös omia hoksottimiaan.

Romutetaan väärät luulot

Nämä kuorolaiset eivät asetu perinteisiin vanhuskaavoihin. Anneli Nurminenkin puhuu luontevasti proggiksista ja biiseistä, ja luettelee nykyrockin yhtyeitä kuin tuttaviaan. Entä mikä tässä hankkeessa on hänen mielestään tärkeintä?

— Nyt romutetaan kaavamainen kuva vanhoista ihmisistä! Nurminen tokaisee napakasti.

Hän muistuttaa, että yhteiskunnassa on liikaa stereotyyppisiä käsityksiä senioreista: mitä he tekevät ja mistä pitävät, mikä heille sopii ja mikä ei ainakaan sovi – kuten rock! Kaikkea vielä!

— Mutta myös minun käsitykseni nuorista ihmisistä on avartunut, kun olemme tavannet nuoria muusikoita, Nurminen sanoo mielissään näistä kohtaamisista.

— Olen kiitollinen että sain tämän kokemuksen. K-70-kuoron myötä sain tilaisuuden käyttää sellaisia ominaisuuksiani, jotka muuten olisivat jääneet kesannolle.

— Koko rock on minulle toisella tavalla auki kuin ennen. Nyt löydän siitä uudenlaisia, pieniä hienouksia, hän pohtii ja kehottaa kuuntelemaan kappaleiden sanoja ja niiden sisältöä.

Rankan rocklyriikan koskettamat ikäihmiset eivät kyllä asetu nojatuoliin tai ruokinta-automaatin viereen odottamaan kohtaloaan. Heillä on omia suunnitelmia. Olisiko nuorempien aika avata silmät ja nähdä vanhuus niin kuin vanhat itse sen näkevät?

— Voisin ehkä vieläkin heittäytyä johonkin uuteen löytääkseni taas muuta uutta, Anneli Nurminen pohtii vielä.

— Ostin huuliharpun — jos vaikka opettelisin soittamaan sitä, hän nauraa, ja pääkallosormus hänen sormessaan välkähtää.