Elämä entisessä Afrikan mallimaassa Liberiassa alkoi nollapisteestä sisällissodan päätyttyä vuonna 2005. Luonnonvaroiltaan rikas maa, jossa on muun muassa timantteja, kultaa ja puuta, on nyt yksi maailman köyhimpiä.

Liberian jälleenrakennustyötä tuetaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen tuotolla. Suomesta tuleva apu kanavoidaan perille Kirkon Ulkomaanavun kautta. Järjestö tekee yhteistyötä Luterilaisen maailmanliiton (LML) ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

LML:n naistyöstä vastaava hankekoordinaattori Christiana Wilson, 40, vieraili Suomessa kertomassa kotimaansa tilanteesta. Hän on kolmen oman lapsensa lisäksi ottanut huollettavakseen kaksi sodassa kuolleen sukulaisensa lasta ja kaksi entistä lapsisotilasta.

— Kaikki elävät minun kanssani ja olen hyvin ylpeä heistä, sanoo Wilson. Hän näyttää valokuvaa, jossa on toinen entisistä lapsisotilaista koulu-univormussa.

— Rukoilen lasteni puolesta, että he pystyvät käymään koulua, saavat työtä ja hyvän elämän. Minulla oli vaikea lapsuus. Se ei johtunut sodasta, vaan vanhempieni avioerosta. En tiedä, miten minun olisi käynyt ilman amerikkalaista evankelistaa, joka vaimoineen huolehti minusta ja koulumaksuistani, Wilson kertoo.

Christiana Wilson sai stipendin ja pääsi opiskelemaan valtion yliopistoon.

— Sitten alkoi sota ja kaikki Liberiassa meni pilalle, hän sanoo.

Lapset manipuloitiin julmuuksiin

Sodan taustalla olivat alun perin Liberian sisäiset ongelmat. Maata hallitsivat pitkään vapautettujen orjien jälkeläiset, joita on vain viisi prosenttia Liberian väestöstä. Vallankaappaus vuonna 1980 muutti tilanteen, mutta johti samalla maan talouden luhistumiseen.

Vuonna 1990 Charles Taylorin perustama sissiliike NPLF valtasi ensin maaseudun ja sitten pääkaupungin Monrovian. Taylorin valtaa vastaan nousi kuitenkin muita ryhmittymiä, joita oli enimmillään kahdeksan.

Sota loppui vasta vuonna 2003, kun kansainvälinen painostus pakotti Taylorin luopumaan vallasta. Nyt hän on sotarikoksista syytettynä Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa. Liberian sisällissota oli erityisen julma, sillä siinä käytettiin lapsisotilaita ja harjoitettiin sumeilematonta väkivaltaa siviiliväestöä kohtaan.

— Ihmisiä tapettiin ja raiskattiin, kodit poltettiin ja koko infrastruktuuri tuhottiin. Sodan syynä oli osaksi enemmistön sorto ja vapaudenkaipuu, mutta johtajat sotivat vallanhimosta ja ahneudesta. Erityisesti Taylor käytti kouluttamattomia lapsia sotilainaan, koska heitä oli helppo manipuloida kauheuksiin. Heille annettiin huumeita ja rahaa ja käskettiin tappaa. Heidän mielelleen tehtiin hirveitä asioita, Wilson kertoo.

Sodan taustalla olivat myös luonnonvarat, erityisesti timantit. YK kielsi liberialaisten timanttien käytön, mutta niitä salakuljetettiin ulkomaille. Nyt kun maassa on vihdoin demokratia, vientikielto on peruttu.

Työttömyysprosentti on 75

Christiana Wilsonin luona asuvista lapsista neljä on sodan uhreja. Kaksi entistä lapsisotilasta tuli Wilsonin huostaan hänen työnsä kautta. Hän toimi muutaman kuukauden taistelijoiden kotiuttamisleirin apulaisjohtajana.

— Päätimme mieheni kanssa ottaa lapset, kun he itse sitä pyysivät. Mieheni on työtön sosiaalityöntekijä, mutta toimii vapaaehtoisena seurakunnassa. Rukousta ja kärsivällisyyttä on tarvittu, sillä paluu siviilielämään ei ole helppoa. Toinen lapsista on nyt jo 19, toinen 16. Molemmat käyvät koulua.

Koulutus ja sitä kautta työn saaminen ovat Wilsonin mukaan avainsanoja sekä näiden lasten että koko Liberian tulevaisuudelle. Hän on itse jatkanut yliopisto-opintojaan samalla kun on tehnyt työtä ensin sotapakolaisten, sitten lapsisotilaiden ja nyt naisten ja kyläkehityshankkeiden parissa.

— Sodan aikana suuri osa lapsista ei voinut käydä koulua ja siksi lukutaidottomia on paljon. Monet naisista ovat myös lukutaidottomia. Työttömyysprosentti on 75. Pääkaupungissa asiat ovat jo hiukan paremmin, mutta maaseudun kylissä tarvitaan paljon apua uuden elämän aloittamisessa, Wilson selvittää.

Wilsonin mukaan vain harvoissa kylissä on esimerkiksi kaivo, terveysasemista puhumattakaan. Avustustyötä puolestaan vaikeuttaa teiden huono kunto ja kuljetusvälineiden puute.

— Naisten aseman parantaminen on oleellista kehityksen kannalta. Toisin kuin monet miehet, he ajattelevat koko yhteisöä, eivätkä vain itseään. Naiset tarvitsevat koulutusta ja käden taitojen opetusta sekä pienlainoja.

— Maanviljely on tällä hetkellä kotitarveviljelyä, vaikka se voisi tuoda monelle myös elannon. Ihmisiltä puuttuu kuitenkin sekä työkaluja että tietotaitoa, listaa Wilson kehityskohteita.

Yhteisvastuukeräyksen tuotolla pyritään tukemaan jälleenrakennusta juuri Wilsonin mainitsemissa asioissa. Varoja käytetään koulutukseen, maanviljelyn kehittämiseen ja pienlainoihin, joilla voidaan tukea pienimuotoista yritystoimintaa.

Liberia

• Liberia sijaitsee Afrikan länsirannikolla. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Guinea ja Norsunluurannikko.
• Liberia perustettiin 1822 vapautettujen orjien siirtokunnaksi. Mesurado-niemelle kuljetettiin yli 25 000 entistä orjaa Yhdysvalloista. Maa julistautui itsenäiseksi 1847.
• Liberian pinta-ala on runsaat 96 000 neliökilometriä eli suunnilleen sama kuin entisellä Lapin läänillä. Pääkaupunki on Monrovia.
• Asukkaita on 3,5 miljoonaa, väestöennuste vuonna 2050 on 10,7 miljoonaa. Vapautettujen orjien jälkeläisiä on 5 % väestöstä, alkuperäiskansoja 95 %. Virallinen kieli on englanti, heimokieliä on yli 20.
• Liberialaisten odotettavissa oleva elinikä on 42,5 vuotta, kun suomalaisilla se on 78,7 vuotta. Tuhannesta syntyneestä liberialaisesta yli 200 kuolee ennen 5-vuotispäiväänsä.
• Bruttokansantuote asukasta kohden oli 120 dollaria vuodessa vuonna 2004.
• Maassa käytiin sisällissota vuosina 1989–1995 sekä 1999–2003. Sodassa kuoli yli 200 000 liberialaista. Luonnonvaroiltaan rikas maa köyhtyi. Rauhaa pitää yllä 15 000 YK-sotilasta. Afrikan ensimmäinen naispresidentti Ellen Johnson-Sirleaf valittiin vaaleilla 2005.
• Liberia on Yhteisvastuukeräyksen ulkomainen pääkohde.