Siri Hustvedtin romaani tarjoaa näkymän newyorkilaiseen taidemaailmaan. Taidehistorioitsija Leo Hertzberg kertoo oman ja naapuriperheen yhteenkietoutuvista kohtaloista. Naapurin Bill Wechslerin taideteokset ja niiden analyysi ovat keskeisiä. Samoin nousee esiin tieteellisiä pohdintoja hysteriasta ja syömishäiriöistä.

Idyllinen kuva pelkästään älyn, taiteen ja tieteen hallitsemasta elämästä kuitenkin rikkoutuu, kun toista perhettä kohtaa yhtäkkinen menetys. Loppua kohti tarina alkaa vetää trillerin suuntaan.

Nykytaiteen ääri-ilmiönä esiintyvä väkivaltaisuus nousee yhdeksi teemaksi. Kerronnassa asettuvat vastakkain katsojaa shokeeraava, todellisuuden raakuutta imitoiva taide sekä Wechslerin monimutkaisempi ja inhimillisempi, symboleilla leikkivä taide. Kiehtovaa on, kuinka taide ja elämä rinnastuvat ja silti pysyvät erillään kertojan mielessä. Taide on sen elintärkeästä roolista huolimatta vain "selitysyrityksiä, jotka eivät koskaan vastaa todellisuutta".

Psykologisesti kiinnostavinta kirjassa on erään nuoren patologinen valehtelu. Onko kullakin aikakaudella henki, joka ajaa ihmisiä tietynlaisiksi? Kirja kertoo myös, miten 1800-luvun naisiin kohdistuvat hysteriatutkimukset vaikuttivat hysteeristen tapausten lisääntymiseen. Romaanin hahmot pohtivat, miten nykyaikana syömishäiriöiden ja narsismin esiin nostaminen ehkä ovat myös synnyttämässä näitä ilmiötä.

Kaikki mitä rakastin kertoo älyllisellä intohimolla varustetuista ihmisistä, joilla on voimakas tarve heijastaa kokemuksiaan maailmasta sanoin tai taideteoksin. Sujuvasti suomennettu kirja osoittaa, miten tärkeää on löytää elämäänsä kertomus, ilmaisu tunteille ja kokemuksille. Kirjan nimi on enteellinen: on varsin haasteellista kirjoittaa ihan kaikesta, mitä joku on rakastanut.