Hitaat prosessit herättävät harvemmin nopeita uutisia etsivän median huomion. Yksi aikamme mega-trendeistä onkin jäänyt heikosti noteeratuksi. Kristinusko ei ole enää valkoisen miehen uskonto. Vaikka länsimaissa kirkot näyttäisikin olevan kriisissä, etelässä kristinusko voi erinomaisesti.

Varsinkin afrikkalaisten kristittyjen määrän kasvu on ollut huimaa. Vuonna 1900 Afrikassa asui noin 10 miljoonaa kristittyä. Nyt heitä on lähemmäs neljäsataa miljoonaa. Vuonna 2025 afrikkalaisia kristittyjä arvioidaan olevan peräti 630 miljoonaa.

Etelän kristinusko näyttää keskimäärin toisenlaiselta kuin meikäläinen luterilaisuus. Profetiat, ennusunet, riivaajien karkottamiset ja parantamiset ovat todellisuutta. Vaikka ilmiöt esiintyvät Raamatussa, valistuksen määrittämässä modernissa Euroopassa niiden merkitys on jäänyt marginaaliseksi.

Maailmanlaajuisesti eniten kasvavia kristinuskon muotoja voisikin luonnehtia karismaattisiksi. Vapaita helluntailaistyyppisiä kirkkoja on vaikea luokitella. Tutkijat puhuvat "riippumattomista kristityistä" alleviivatakseen sitä, miten useat seurakunnat ovat syntyneet paikallisten saarnaajien toimesta ilman kytköksiä perinteisiin eurooppalaisiin kirkkokuntiin.

Toki myös roomalaiskatolisella kirkolla on vahva asema eteläisellä pallonpuoliskolla. Globaalin katolisuuden piirissä on karismaattista liikehdintää, jossa uskoa ilmaistaan tunteikkaasti ja korostetaan Jumalan ihmeitä arjessa. Kun ajatellaan Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan satoja ja satoja miljoonia kristittyjä, monimuotoisuus on ilmeistä. Moni luterilainenkin asuu tänään etelässä.

Kristinuskon painopisteen siirtymisellä on monia seurauksia. Esimerkiksi lähetystyön suunta on kääntymässä. Maallistunut Eurooppa saa uuden roolin "pakanamaana", jonne lähdetään julistamaan evankeliumia. Itse näin viime kesänä joukon eteläkorealaisia jakamassa traktaatteja Helsingin keskustassa.

Eikä saa unohtaa maahanmuuttajia, jotka tuovat mukanaan uskontonsa. Useimmille se on kristinusko. Pääkaupunkiseudulla toimiikin jo kymmenkunta afrikkalaisperäistä seurakuntaa. Etelä on saapunut keskellemme, vaikkakin vielä suhteellisen näkymättömänä. Euroopan monikulttuurista huomista arvioitaessa ei tule unohtaa vaikutusta, joka uudenlaisella kristinuskolla tulee olemaan.