Kirsikoti on taiteilijayhteisö, jossa kehitysvammaiset taiteilijat saavat ilmaista omaa lahjakkuuttaan. Talon asukkaat tekevät muun muassa tauluja ja tekstiilejä. Heidän taiteen tekonsa ei ole harrastustoimintaa tai "pikku puuhastelua" vaan ammattimaista.

— Kirsikodin asukkaat tekevät taidetta oikeilla välineillä ja oikeat taiteilijat käyvät opettamassa heille erilaisia tekniikoita, kertoo Kirsikodin hallituksen varapuheenjohtaja Susanna Hintsala.

Taulujen ja tekstiilien lisäksi Kirsikodissa valmistuu materiaaleja esimerkiksi tarjottimiin, kasseihin sekä tyyny- ja vahaliinoihin. Myydyillä tuotteilla he pystyvät osaksi rahoittamaan toimintaansa, josta huipentumana on ollut parin kuukauden maalauskurssit Italian Toscanassa.

Ilmaisuvoima esille

Pohjois-Karjalan Lieksassa sijaitseva Kirsikoti on yhden naisen toteutunut unelma. Erityisluokanopettaja Raija Mikkonen tutustui työssään kehitysvammaisten maailmaan. Hänelle syntyi unelma paikasta, jossa kehitysvammaisten ihmisten lahjakkuus ja ilmaisuvoima pääsisivät esille. Hän toivoi, että he voisivat taiteen eri keinoin kehittää itseään tasavertaisina kansalaisina.

— Unelman lisäksi varmasti kysymys oli myös siitä, että kehitysvammaisille pitäisi olla peruskoulun jälkeen muitakin vaihtoehtoja kuin mennä työkeskukseen, Hintsala kertoo.

Mikkonen perusti yhteistyökumppaneiden kanssa yhdistyksen. Mukaan tuli kehitysvammaisten lasten vanhempia ja muita asiasta innostuneita, kuten Hintsala, joka valmisteli opiskelujensa lopputyötä siihen aikaan. Elettiin vuotta 1992. Seuraavana vuonna Kirsikoti vihittiin käyttöön.

Kyläkoulusta kodiksi

Alun alkaen rakennus oli pari kertaa tulipalonkin nähnyt vanha kyläkoulu, jossa Mikkonen asui oman perheensä kanssa. Unelman vahvistuessa hän lahjoitti talon Kirsikoti-yhdistyksen käyttöön ensin osittain ja lopulta kokonaan. Raha-automaattiyhdistys lähti peruskorjauksen rahoittajaksi. Nykyisin Mikkonen asuu kahdeksan taiteilijan, kissojen ja koirien kanssa Kirsikodissa.

— Kirsikotiin olisi enemmän tulijoita kuin sinne pysytään ottamaan. Kunnillahan on velvollisuus huolehtia kehitysvammaisten asumisjärjestelyistä. Kirsikodissa on muualtakin tulleita asukkaita kuin Lieksasta ja sopimus tehdään aina asukkaan kotikunnan kanssa, selventää Hintsala.

— Kirsikodin toiminta on ollut suunnannäyttäjänä siinä, että kehitysvammaisten kunnianhimoisella taidetyöskentelyllä on merkitystä. Jos on lahjoja, pitää olla mahdollisuus käyttää niitä, Hintsala painottaa.

Taiteilijayhteisön töiden näyttelyjä on ollut useasti erilaisissa tapahtumissa, gallerioissa, seurakuntakeskuksissa, kirjastoissa, kulttuurikeskuksissa ja taidemuseoissa eri puolella Suomea sekä Saksassa ja Italiassa. Myös nykytaiteen museo Kiasma on valloitettu. Hännätön kissa –näyttely oli siellä vuonna 2002.

— Merkittävää on, että Kiasmaan valitaan työt nimenomaan taiteellisin perustein, huomauttaa Hintsala.

Kirsikodin taidetta löytyy myös yksityiskokoelmista.

Ei liikaa toisen puolesta

Periaatteena Kirsikodin toiminnassa on kumppanuus: kehitysvammaiset voivat ja saavat tehdä itse. Ja he saavat tehdä myös päätöksiä. Taustalla on Mikkosen löytämä ranskalaisen teologin ja filosofian professorin Jean Vanierin ajatus, että kehitysvammaisia ihmisiä on vaarana pitää taantumatilassa tekemällä heidän puolestaan liian paljon. On helpompi työskennellä ihmisten hyväksi kuin auttaa heitä löytämään oma ihmisarvonsa ja itseluottamuksensa. Ne löytyvät, kun saa — ja annetaan — tehdä jotain itse.

— Kirsikodin asukkaat ovat esimerkiksi itse sisustaneet koko talon. He valitsivat myös viimeksi tulleen työntekijän. Asukkaat tekivät työhaastattelukysymykset ja haastattelivat työnhakijatulokkaat, Hintsala kuvaa.

Taiteen tekemisen lisäksi omaa itseä vahvistaa myös päivittäiset kodinhoitoaskareet, ruoanlaitto, leipominen, siivous ja eläinten hoito. Työntekijöinä Kirsikodissa on kaksi ohjaajaa: toinen huolehtii käytännön asioista ja toinen taiteen tekemisen ohjaamisesta. Käytännössä heidän työtehtävänsä menevät limittäin ja lomittain.

Maaseudun kauneudessa

Kirsikodin asukaspaikat ovat tällä hetkellä täynnä. Asukkaiden valinta on ollut rauhallinen prosessi, jossa tulevaan asukkaaseen on tutustuttu huolellisesti.

— Kirsikoti on ihanteellinen paikka henkilöille, joiden intohimona on taiteen tekeminen ja jotka viihtyvät maaseutumaisessa ympäristössä, Hintsala sanoo.

Hänen mielestään Kirsikoti on jo itsessään taideteos, puhumattakaan ympäristöstä. Kodin ympärillä leviävät Lieksan sini-vihreät vaarat. Jostain kohtaa näkyy Koli. Taiteilijoiden tyyssija.

Kirsikodin Osana luomakuntaa -yhteisvastuunäyttely Korson seurakuntakeskuksessa 24.2.–6.3. ja Hakunilan kirkolla 9.–24.3.