"Sininen elämän kupla kelluvan hauraana keskellä pikimustaa tyhjyyttä. Siinä on meidän kotimme, jolle ei ole vaihtoehtoa."

Näin muisteli Tampereen piispa Juha Pihkala valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen saarnassaan näkyä, jota maata kuun tasalta katsellut Apollon 8:n miehistö kuvaili avaruudesta jouluna 1968. Suunnattoman tyhjyyden keskellä on pieni planeetta, jossa on elämää. Tämä planeetta on Pihkalan mukaan ihmiskunnan kohtalonyhteys, jota sen pitäisi kaikin keinoin varjella ja rakastaa. Eikä todellista rakkautta ole ilman uhria — maapallo ei säily, ellemme ole valmiita tinkimään itsekkyydestämme.

Pihkalan saarna jäi julkisuudessa vähälle huomiolle, niin kuin hyvillekin saarnoille yleensä tuppaa käymään. Sitä kuitenkin kuunteli suuri joukko kansanedustajia, joten toivon mukaan jotakin jäi mieleen, kun Suomessa tehdään ympäristön tilaan vaikuttavia ratkaisuja.

Puheen lähtökohta oli Raamatussa, evankeliumitekstissä, jossa Jeesus rukoilee Getsemanen puutarhassa. Jeesus tietää, että hänen edessään on tie ristille ja hän on asiasta itsekin ahdistunut. Paremmasta maallisesta tulevaisuudesta haaveileville opetuslapsilleen hän jättää paradoksaaliselta tuntuvan opetuksen: "Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän."

Joka aikoo pitää kaiken, saattaa menettää kaiken, suomensi piispa Jeesuksen sanoman ja mietti tekstin äärellä maapallon tulevaisuutta. Hän pohti sitä, miten vaikea on tehdä päätöksiä, jotka ovat maapallon tulevaisuuden kannalta välttämättömiä, kun ihmiset odottavat jotain aivan muuta. Piispan mielestä päästökauppa on nappikauppaa maailman ongelmien rinnalla. Jos todella halutaan pelastaa tämä yhteinen pallo, pitäisi ottaa radikaalimpia askeleita ja tehdä niitä yhdessä. Sen sijaan ihmiskunta käyttäytyy nyt kuin maapallo olisi saalistusmaa, jossa heikot sortuvat ja vahvat keräävät sadon. Kuin ainoa elon kupla ei olisikaan hauras.

Usko ei ole pakotie todellisuudesta, korosti piispa. Päinvastoin, Jumalan armon kohdanneen ihmisen pitäisi aivan erityisesti ymmärtää, että hänellä on vastuu luomakunnasta, joka on meille annettu.