Muutaman tunnin kestävä päiväkerhoryhmä pari kertaa viikossa on ihanteellinen silloin, kun vanhemmat päättävät antaa pienelle lapselleen kasvualustaksi kodin lämmön ja turvan, mutta haluavat myös lapsen kehittävän yhteisöllisiä, sosiaalisia taitoja.

Olen itse ollut lapsena ahkera pyhäkoulun kävijä. Pidin todella paljon Raamatun kertomuksien kuuntelemisesta. Ajattelin, että vien myös aikanani oman lapseni seurakunnan järjestämään lastentoimintaan kokemaan samoja asioita.

Olin todella hämmentynyt siitä, miten Vantaan seurakunnan lastenkerhon vetäjät vaikuttivat pieneen lapseeni. Hän kertoi pitävänsä kerhon lapsista ja leikkimisestä, mutta ei kerhotädistä. Luonnollisesti halusin kuulla, mikä kerhotädissä häntä häiritsi tai ärsytti. Tovin mietittyään lapseni vastasi, että se tapa, miten lapsille kerhossa puhutaan.

Vanhempana yritän korostaa vuorovaikutuksen merkitystä ja erityisesti sitä, miten asioita pyydetään ja mitä sanotaan. Opin siemen on nyt kylvetty, ja ilokseni huomasin sen alkaneen kasvaa ja tuottaa tulosta.

Ei ole ihan sama, miten lapselle puhutaan. Kerhotätien tulisi mielestäni tajuta esimerkin voima ja vaikutus avoimeen vastaanottavaiseen mieleen. Näissä nuorissa on tulevaisuutemme. On aivan turha miettiä, miksi lapset eivät osaa puhua kauniisti, jos heille ei puhuta kauniisti.

Kenties olisi aiheellista seurakunnan lastenkerhon esimiehen päivittää kerhonvetäjien koulutusta ja herkistää heidän mieltään entistä paremmin kerhonohjaajan vastuulliseen tehtävään ja pienen lapsen ymmärtäjäksi.