Muistan, kuinka joskus opiskeluaikana kävimme Helsingin Sanomien toimituksessa Ludviginkadulla. Paikka oli jännittävä. Meille esiteltiin lehden toimittamista ja kerrottiin, kuinka uutisjuttu päätyy lehteen. Mieleeni jäi esittelijän puhe siitä, kuinka Helsingin Sanomien uutiset ovat objektiivisia — siis puolueettomia, tasapuolisia ja yleispäteviä.

Hesarilla on sivulehtiä, kuten Nyt-liite. Siinä uskalletaan revitellä, ja nuorekkaan oloiset toimittajat pääsevät tekemään nasevia ja rajoja koettelevia juttuja. Vaarana on vain se, että räväkän sivulehden myötä itse päälehden objektiivisuus hämärtyy. Itselleni on valitettavasti Nyt-liitteen kautta tullut kuva, että Hesari suhtautuu kirkkoon negatiivisesti. Se on hämmentävää puolueettomalta lehdeltä.

Nyt-liitteen parin viikon takaisen eroakirkosta.fi-jutun herättämänä huomasin, että Hesari muistuttaa paljolti sen antamaa kuvaa kirkosta. Lehti näyttäytyy institutionaalisena rakennelmana, jolla on yksi herra, joka ei enää näytä puuttuvan toimituksen juttuihin. Molemmissa toiminta perustuu uskolliseen asiakaskuntaan. Hesarilla näitä uskollisia asiakkaita on hienosti alle 500 000.

Koska instituutioista eroaminen on nykyään trendikästä — ja omalla kohdallani kirkosta eroaminen ei tule kysymykseen — irtisanoin Hesarin tilauksen. Päätin aloittaa Hesari-paaston.

Irtisanomisen jälkeen jäin miettimään, miten Helsingin Sanomat toimisi, jos lehden irtisanoisi merkittävä joukko tilaajista. Näkyisikö kaduilla ylimääräisiä mainoskampanjoita? Yrittäisikö lehti vaikuttaa nuoriin aikuisiin ja tehtäisiinkö strategioita siitä, kuinka monta asiakasta pitäisikään tavoittaa vuoden aikana? Kirkko on joutunut tekemään näitä hätäisiä ratkaisuja.

Hesari-paasto oli vaikea pala, mutta oloa helpottaa sen ekologinen järkevyys. Kalliin, paksun ja mainossivuja täynnä olevan lehden tuottaminen ei voi olla luonnolle hyväksi. Voin olla edes hieman puhtaammalla omallatunnolla. Paastolla säästetyt rahat annan Yhteisvastuukeräykselle, jolla tänä vuonna työllistetään kehitysvammaisia suomalaisia ja maataan jälleenrakentavia liberialaisia. Se on kirkon tiedonvälitystä, hyvää ja näkyvää työtä, josta toivoisi enemmänkin kirjoitettavan.