Ylästössä asuvalle Jenni Kähärälle perhekerho on luonteva kontakti Tikkurilan seurakuntaan. Mutta mitä muuta hän odottaa seurakunnalta? Entä mitä hän ja kirkkoherra Janne Silvast ajattelevat kirkon uuden strategian tavoitteesta, jonka mukaan seurakunnan pitäisi kohdata jäsenensä laadukkaasti vähintään viisi kertaa vuodessa?

Kähärän perhe, johon kuuluvat isän ja äidin lisäksi 7-vuotias Miro, 5-vuotias Karo ja 1-vuotiaat kaksoset Pyry ja Taika, muutti Ylästöön vuonna 2001. Jenni Kähärä halusi tutustua muihin alueella asuviin äiteihin ja lähti siksi mukaan perhekerhoon.

— Viime syksynä oli vauvojen kanssa niin hektistä, etten ehtinyt käydä kerhossa, mutta nyt olen taas käynyt. Tänne on mukava tulla, kerhonohjaaja Ulla-Maija Aro ottaa aina vastaan niin ihanasti, hän kiittelee.

Perhekerhossa on aluksi lyhyt hartaus, jonka jälkeen keskustellaan jostakin teemasta.

— Tänään juttelimme mustasukkaisuudesta ja kateudesta. Aiheesta on lupa poiketa ja tänne voi tuoda myös omia asioitaan. Voi tulla ja lähteä, kun haluaa, eikä läsnäolo velvoita mihinkään, Kähärä kertoo.

Perhekerhon lisäksi säännöllinen koko perheen kontakti seurakuntaan on Tikkurilan kirkon joulunäytelmä. Puolen tunnin mittaiseen tilaisuuteen on Kähärän mukaan kiva mennä lasten kanssa. Tavallinen jumalanpalvelus ei innosta, koska lasten pitää siellä istua hiljaa paikoillaan.

— Ennen lasten tuloa kävimme kirkossa satunnaisesti jouluna. En usko, että kaikilla on tarvetta osallistua seurakunnan toimintaan viittä kertaa vuodessa. Nuorempana se olisi voinut tuntua pakkopullalta, Kähärä miettii.

Lähelle on helpointa tulla

Entä mitä Jenni Kähärä odottaisi seurakunnaltaan perhekerhon ja joulunäytelmän lisäksi?

— Pääsiäisenä voisi olla joku samantapainen lapsille sopiva juttu kuin joulunäytelmä. Vauvakirkkoon tuli syksyllä kutsu, mutta emme päässeet sinne. Niitä voisi olla useammin. Perheille sopivia kirkkohetkiä voisi olla myös täällä Ylästössä. Tänne on helppo tulla ja pienimmät voivat nukkua pihalla vaunuissa.

— Tässä talossa on seurakunnan lasten ja nuorten kerhoja, mutta ei taida olla 12–15-vuotiaille. Heillä ei Ylästössä ole oikein mitään tekemistä. Kun omat lapseni tulevat siihen ikään, olisi hyvä, jos heille löytyisi muutakin puuhaa kuin istua päiväkodin katoksessa ja juoda energiajuomaa, miettii Kähärä.

Kirkkoherra Janne Silvast toteaa, että Ylästön seurakuntatalolla on toimintaa alle 10-vuotaille ja nuorille, mutta varhaisnuoret ovat ehkä väliinputoajan asemassa. Hän jää miettimään Kähärän ehdotusta.

— Kirkon uudessa strategialuonnoksessa asetettu tavoite tavoittaa jokainen jäsen viisi kertaa vuodessa on haasteellinen, mutta siihen pitää tarttua. Kohtaamisen laatu on tärkeää eli täytyy vastata niihin odotuksiin, joita ihmisillä kirkolle on. Yhteistyötä järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa pitää kehittää ja mennä mukaan sinne, missä ihmiset jo ovat. Tähän suuntaan Tikkurilan seurakunnassa on edetty hyvää vauhtia.

— Kun Tikkurilan seurakuntaan muuttaa vuosittain 5000 uutta ihmistä, kaikkia ei pystytä henkilökohtaisesti toivottamaan tervetulleiksi. Ehkä jonkin alueen muuttajat kuitenkin voitaisiin. Vapaaehtoisia, joista myös puhutaan kirkon strategiassa, tarvitaan kuitenkin lisää. Työntekijöiden kädet ja jalat loppuvat kesken, eikä kaikkea seurakuntatyötä voida laskea yksin heidän varaansa, Silvast pohtii.