Istumme ihanan brunssin ääressä: kolme äitiä ja yksi vastarakastunut häitään suunnitteleva ystävätär. Vastarakastunutta kiinnostaa, miksi lapsista puhutaan vain silloin kuin ne ovat pieniä. Miksi lapsipuhe lakkaa, kun lapset kasvavat? Erityisen vähän hänen mielestään kuulee keskustelua murrosikäisistä.

Näinhän se on. Vastasyntyneiden äidit jaksavat käydä läpi päiväohjelmansa ja lapsen pienimmänkin liikahduksen piinallisen yksityiskohtaisesti. Yövalvojien ja -kiljujien äidit selittävät auliisti oman itkuisuutensa ja mustien silmänalustensa syitä: "Meidän Jani-Petteri ei ole nukkunut kahteen vuoteen." Kun Jani-Petteri muuttuu möreä-ääniseksi möröksi, jonka mielestä kotiin ei suinkaan tarvitse tulla kaikkina öinä, äitien suut pysyvät supussa.

Vastasyntynyt lapsi on tyhjä taulu. Viaton ihmistaimi, johon vanhemmat eivät ole vielä kirjoittaneet koodistoaan. On helppo kertoa vanhemmuuden alkutaipaleen hankaluuksista, kun vanhemmilla ei vielä ole ollut vaikutusta ihmisenalkuun.

Jani-Petterin saavuttaessa yläasteiän kaikki odottavat, toivovat ja rukoilevat, että vanhemmat ovat saaneet arvonsa, asenteensa ja arkensa koodattua miehenalkuun. Kun Jani-Petteri sitten polttaa tupakkaa takapihalla, tulee humalassa kotiin ja lintsailee koulusta, itkuiset ja silmänalusiltaan mustat äidit tajuavat, että syy ei ole olosuhteissa vaan tietysti kasvatuksessa. Silloin harva haluaa tai jaksaa puhua, vaikka vertaistuki olisikin tarpeen.

Vanhempia syyllistetään monista asioista, ja hyvä niin. Vanhemmuus on monilta hukassa. Vastuuta sysitään koululle ja yhteiskunnalle ja ties kelle. Mutta monesti vanhemmat ovat ihan aidosti ja oikeasti tehneet parhaansa, kasvattaneet jälkeläistään kykyjensä mukaan. Silti Jani-Petteri on ihan hukassa.

Juuri silloin olisi hyvä puhua taas samaan tapaan muiden äitien kanssa kuin silloin ennen: "Meidän Jani-Petteri pelaa tietokoneella kaiket yöt, nukkuu päivät ja vähät välittää siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan." Todennäköisesti Jani-Petterin äidillä on paljon kohtalotovereita, itkuisia ja silmänalusiltaan mustia äitejä.

Brunssilla puhutaan pitkään murrosikäisistä. Häitään suunnitteleva ystävätär hakee jälkiruokaa ja toteaa, että lapsetonkin liitto voi olla ihan hyvä liitto.