Hakunilan seurakuntaneuvosto ei lämpene selvitysmies Matti Perälän ajatukselle yhdestä Vantaan seurakunnasta. Vaikka kyseessä ei ole vielä virallinen lausunto, seurakuntaneuvoston kanta on selvä.

Seurakuntaneuvoston mielestä yhden seurakunnan mallissa — jota Perälä pitää parhaana ratkaisu viimeistään vuonna 2030 — päätösvalta keskittyy liikaa. Vaikka kaupunki siirtyykin koko ajan suurempiin yksiköihin, pitäisi seurakuntien edustaa tässä vastakulttuuria: paikallisuus on seurakuntatyön vahvuus tulevaisuudessa.

Hakunilan seurakuntaneuvosto korostaa, etteivät Vantaalla toimivat seurakunnat tarvitse yhtä johtoa eikä ole mitään järkeä tehdä Vantaasta "maailman suurinta seurakuntaa". Yhteistyötä voidaan kehittää nykymallin pohjalta, jossa kuusi suomenkielistä seurakuntaa ovat "hallittavia kokonaisuuksia". Ruotsinkielinen seurakunta voitaisiin tosin yhdistää vaikka Hakunilan seurakuntaan, jos sen jäsenmäärä laskee alle 5000 hengen.

Perälän esitystä lääninrovastin aseman vahvistamisesta Hakunilan seurakuntaneuvosto pitää viisaana. Seurakuntien sisäistä työnjakoa Hakunila kehittäisi niin, että paikallisseurakunnat vastaisivat itsenäisesti kirkon perustehtävistä alueellaan, tukipalveluita voitaisiin hoitaa joko seurakuntayhtymässä tai hankkia ostopalveluina. Kurssikeskukset voitaisiin ulkoistaa kokonaan. Seurakuntien yhteisen viestinnän tehtäväksi jäisi Vantaan kokonaisuuden esille nostaminen, mutta tässäkin pitäisi korostaa erilaisuutta ja monipuolisuutta rikkautena.

Uusien rakenteiden ideoimiseen Hakunilan seurakuntaneuvosto ei enää haaskaisi energiaa. Sen sijaan selvitysmies Perälän pitäisi miettiä, onko seurakuntien maantieteellisissä rajoissa tarkistamiseen varaa.