Kymmeniin tuhansiin nousee se matkustajien joukko, joka — ellei nyt niin ainakin tulevaisuudessa — jää junasta Louhelan asemalle tai ohittaa sen ja näkee samalla Helsinkiin mennessä vasemmalla asemasta massiivisen keltatiiliseinän.

Tavanomainen matkustaja luonnollisesti tuntee Myyrmäen kirkon, mutta satunnainen ohimenijä — ja niiden määrä lisääntyy Marja-radan valmistuttua — varmaan ihmettele korkeaa tiilimuuria. Tuollainen muuri luo enemmänkin mielikuvaa torjumisesta, kulun estämisestä. Ehkäpä aikoinaan kirkon piirustuksia hyväksyttäessä ei ajateltu, että kirkkoa katsellaan useammin Louhelan aseman puolelta kuin sisäänkäynnin suunnalta.

Herääkin kysymys, eikö synkäntuntuista tiilimuuria olisi voitu tai vielä voitaisi arkkitehdin luvalla koristaa kristillisaiheisilla korkokuvilla, esimerkiksi ristillä tai alfa- ja omega-kuvioilla. Tuskinpa muuria voidaan purkaa tai mataloittaa, mutta ainakin voitaisiin pehmentää muurin luomaa autiutta ja läpipääsemättömyyden tuntua, joka on jotenkin ristiriidassa Raamatun sanojen "Tulkaa minun tyköni" kanssa.