Pastori Tiina Palmu sekoittaa tuhka-astiaan vettä ja märällä tuhkalla piirretään hänen otsaansa tuhkainen risti.

— Sen on kai tarkoituskin olla vähän ruma, pastori toteaa.

Palmu toimittaa tuhkakeskiviikon messun Hakunilan kirkossa, jossa hän piirtää kävijöiden otsaan samanlaisen ristin merkiksi paastonajan alkamisesta.

Kirkkovuodessa alkaa 40 päivän mittainen pääsiäiseen päättyvä katumuksen ja hiljaisen mietiskelyn aika, jolloin ihmisen on lupa pohtia elämänsä perusteita ja vastuutaan luomakunnasta. Tiina Palmu käyttää nimenomaan sanaa lupa.

— Paastonaika voi olla myös iloista. Saa luvan kanssa karsia jostain. Olemme koko ajan niin valtavan informaatiotulvan alla, että se aiheuttaa turtumusta suhteessa elämään, lähimmäisiin ja Jumalaan.

Rikkaruohoja nyppimässä

Kirkon traditiossa paastoon liitetään mielikuva kasvien harventamisesta. Rikkaruohoja nypittäessä kukat saavat enemmän valoa ja tilaa kasvaa.

— Juon ihan ylettömästi kahvia ja ajattelen että joskus paastonaikana voisin sitä karsia, mutta en ole vielä siinä onnistunut, Tiina Palmu nauraa.

Joku viisas on sanonut, että mieluummin pitkä ja lempeä kuin lyhyt ja ankara paasto, koska sellainen loppuu tykkänään.

— Paastonaikana on tarkoitus luopua jostain, josta on tullut niin tärkeää, että sitä ilman ei voi kuvitella pärjäävänsä. Se saattaa tuntua pelottavalta.

— Paasto voi kuitenkin olla vapauden aikaa. Luopuminen vapauttaa. Emme paastoa omin voimin, vaan Jumalan antamin voimin ja hänen hoidossaan, Palmu tarkentaa.

Paasto voi merkitä vaikkapa television katselun tai alkoholin käytön vähentämistä, ylipäätään jonkin itselle tärkeän toiminnan rajoittamista. Tilalle jäävän ajan voi käyttää esimerkiksi messussa käymiseen tai säästyvän rahan lahjoittaa yhteisvastuukeräykseen.

— Luopuminen jostain itselle tärkeästä voi lisätä tietoisuutta Jumalasta, toisista ihmisistä ja maailmasta, Tiina Palmu arvioi.

Paasto pitää sisällään myös ekologisuuden: ruokavalio yksinkertaistuu, kulutus vähenee. Kannullinen vettä voi tuntua juhla-aterialta.

Paastonaikana seurakunnassa pohditaan paradoksia; kuinka Jumalan rakkaus näkyy kärsivässä Kristuksessa. Tiina Palmulle ajatus ihmisen elämän eläneestä Jumalan Pojasta on rakas.

— Emme voi tietää miksi kaikkivaltias hyvä Jumala sallii kärsimyksen, mutta Jumala on meidän kanssamme vaikeissa tilanteissa. Hän tuntee syvyyden ja pimeyden. Kärsimyksessä mukana oleminen tuntuu Jumalan tavalta olla läsnä ihmisen elämässä, Tiina Palmu pohtii — ja myöntää, että asia on hänelle vaikea käsittää.

Kilvoittelua kahvipöydässä

Paaston aikana mieleen nousevia ajatuksia ja tunteita voi joskus olla hyvä jakaa toisen kanssa. Keskusteluapua tarjoaa seurakunnassa esimerkiksi päivystävä pappi.

— Me olemme yhteisö, joka elää paastonaikaa yhdessä, Palmu luonnehtii seurakuntaa.

— Mutta eipä täällä olla puhuttu, pitäisikö kirkkokahvien tarjoilun olla yksinkertaisempi. Paastonaikaan kuuluu toisaalta myös vieraanvaraisuusalibi, jos joku tarjoaa parhainta mitä hänellä on, ei minun siitä tule kieltäytyä. Kyllä minäkin kastejuhlissa ja muistotilaisuuksissa paastonaikana syön kakkua.

Tiina Palmun mielestä nykyihmiselle olisi terveellistä elää juhlaa ja paastoa.

— Se tuo elämään rytmin, odotuksen ja täyttymyksen syklin. Se, että saa joka päivä kaiken mitä tahtoo, ei tee hyvää.

Paastoa luonnehditaan myös hengelliseksi matkaksi.

— Se on hieno ajatus. Matkan päämäärä on pääsiäinen, mutta matkan kulkuun liittyy salattua ja yllättävää ja siihen saa heittäytyä mukaan, Tiina Palmu kuvailee.

Tuhka-keskiviikon iltamessuja 6.2.

• Hakunilan kirkossa klo 18
• Korson kirkossa klo 18
• Rekolan kirkossa klo 19
• Tikkurilan kirkossa klo 18