Silottelemattomia virsiä

Lauluyhtye Toisinto ja Sinikka Kontio: Virsiä lakeuksilta. Fuga 2007.

Lauluyhtye Toisinto ja musiikin tutkija Sinikka Kontio ovat sovittaneet ja esittävät Siionin virsiä ja vanhan virsikirjan virsiä uusina versioina. Osa lauluista on jo kadonnutta kansanperinnettä kuten vanhaan virsikirjaan jäänyt ihastuttava Se joka tahtoo kristitt olla sekä Älä eksy, eipä taida korlut antaa koreutt. Ikiaikaiset sanat virkistävät ja samalla sanovat asiansa rohkeasti ja silottelematta.

Sovitukset ovat moninaisia, eivätkä ne samasta kynästä olekaan. Osa niistä soi kauniisti ja "istuu" kuin sopiva puku vanhan rakastetun virren olemukseen. Osassa pyritään liikaan taiteellisuuteen ja vanha tunnelma katoaa siinä kuin sanatkin melkein.

Siionin virsissä on tärkeää koruton, nöyrä hartaus. Se henki on säilynyt hienosti: humppaa ei tällä levyllä tarvitse kuunnella.

Kirkkomusiikin wäreitä

Wähäpaimen: Sielunwäreitä. Fuga 2007.

Kunnianhimoinen ja hyvin harjoitettu Olarin seurakunnan kamarikuoro Wähäpaimen johtajanaan Sari Rantanen on koonnut ensilevylleen harmonisen valikoiman kirkkomusiikkia. Sielunwäreitä-levyllä kuoron skaala ulottuu virsistä ja vanhoista kirkkolauluista Felix Mendelssohniin ja Juhani Haapasaloon

Piae cantiones –perinteen mukaisia lauluja on levyllä eri sovituksina mukana kolme. Ne soivat erityisen kauniisti. Samoin mieltä kiinnittävät kaksi Haapasalon lyhyttä kirkkolaulua: ne ovat kirkkaita kuin vesi. Mendelssohnin psalmissa Kuule rukoukseni laulaa solistina sopraano Päivi Kantola, joka kuivankirkkaalla äänellään selviää tehtävästä hyvin.

Suorastaan ylelliseltä kuulostaa monissa sovituksissa Erkki Raution sello. Kanteleryhmä säestää hienovaraisesti esimerkiksi levyn aloittavaa virttä Herraa hyvää kiittäkää.

Ensilevyjä usein vaivaava sillisalaattimaisuus on tässä vältetty valikoimaa huolella harkitsemalla.

Hiljaisuutta kaikille

Ritva Koistinen: Hiljaisin hetkin. Rainmaker 2007.

Kanteletaiteilija Ritva Koistinen on kertonut, että hiljaisuus, lepo ja rauha ovat hänen tavoitteitaan tällä kauniilla levyllä. Hän kertoo myös hiljaisuuden tradition merkityksestä ja omasta etsinnästään, joka on johtanut hänet hyvin erilaisille lähteille.

Koistisen mielenkiintoinen ja valaiseva esipuhe levyn kannessa on paikallaan, sen verran persoonallinen kappaleiden valikoima on: Siionin ja virsikirjan virsistä Arvo Pärtiin ja Taizé-lauluihin.

Koistisen kantele on hänen isänsä ja veljensä valmistama konserttisoitin. Se yhdessä Ulla Lampelan sellon kanssa muodostaa rikkaan ja samalla kevyen säveltekstuurin, joka johdattaa rukousmietiskelyyn ja levon kokemukseen. Soitinmusiikkia kuunnellessa tekstejä ei välttämättä tarvitse, mutta niitäkin löytyy levyn oheisvihkosta.