Runoilija Aaro Hellaakoskesta on tullut suomalaisten ikisuosikki. Hänen runoilijakuvaansa kuuluvat niin luonto ja lapset kuin myös yksinäisyys ja oman tien kulkeminen.

Vuonna 1893 Oulussa syntyneen kirjailijan ensimmäisissä kokoelmissa oli vielä miehistä uhmakkuutta, kunnes kirjalliset kokeilut veivät hänet mukanaan. Hellaakoskea pidetäänkin yhtenä suomalaisen runouden varhaisista uudistajista. Hänen nuoruuskautensa merkkiteos on Jääpeili (1928).

Yksi Hellaakosken monipuolisen tuotannon hyvin tunnettu ja rakastettu juonne on rakkaus lapsiin. Ilmeisesti hyvin onnellisesta avioliitosta Lempi Aaltosen kanssa hän sai kaksi lasta, Katrin ja Eeron. Lapset olivat kirjailijalle ihme, lahja ja vaatimus. Yksi kirjailijan tunnetuimmista lapsiaiheisista runoista on Naurua (Jääpeili, 1928).

"Niin hassunkurisen touhun nään / suu tuoss’ on sepposen selällään / suu pieni ja hampaaton / Se naurua on! / Suu pieni, sua mikä naurattaa? / Mikä ilo noin sirriin silmät saa? / Näin kyselen turhaan lapseltain / Se nauraa vain. — — "

Luonnon rakastaja

Luonto elää Hellaakosken runoissa vahvana läpi koko tuotannon. Runoilija rakasti luontoa lapsuudesta lähtien ja viihtyi siellä niin vapaahetkinään kuin tutkimustyön parissa. Päivätyökseen Hellaakoski toimi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Oulun Tyttönormaalilyseossa, ja oli kovasti pidetty opettaja. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti.

Lasten ja luonnon lisäksi Hellaakosken runouden yksi keskeinen vaikuttaja oli uskonto. Vuosikymmenen aikana tapahtuneiden murrosten kautta nuoruuden uhmakkuus ja ironinen pessimismi vaihtuivat syvältä löytyneeseen elämänmyönteisyyteen. Epäilemättä muun muassa Hellaakosken sairaalloisuus muutti hänen elämäasennettaan.

Hellaakosken uskonnollisuutta sävytti panteismi. Kirjailija kohtasi Jumalansa luonnossa, väkijoukkoja vältellen. Muun muassa kokoelma Huojuvat keulat (1946) ilmensi hänen uskonnollista etsintäänsä. Myöhäistuotannon huippuja ovat mietiskelevää luonnonrunoutta sisältävä Sarjoja (1952) ja postuumi Huomenna seestyvää (1953).

Säveltäjien innoittaja

Aaro Hellaakosken tunnetuimpia tekstejä on sävelletty myös musiikiksi. Niin Kari Rydman, Einojuhani Rautavaara, Petri Pettersson, Maritta Kuula kuin Suomen virallinen runosäveltäjä Heikki Sarmantokin ovat tarttuneet Hellaakoskeen.

Yksi laadukas yrittäjä on itseoppinut säveltäjä Torsten Wahlström, joka on usean vuosikymmenen ajan valmistellut Hellaakosken tekstejä perinteisen taidemusiikin kehyksiin. Sävellykset joutuivat sattumalta kapellimestari Jorma Panulan käsiin, joka kannusti Wahlströmiä julkaisemaan sävellyksensä.

Nuori, komeaääninen baritoni Arttu Kataja tulkitsee nyt uutuuslevyllä kahdeksan Hellaakosken tuotannon eri aikakausilta valittua runoa Jorma Panulan jousiyhtyeen säestämänä. Mukana levyllä on muun muassa seuraava, myös Jääpeili-kokoelmalta löytyvä Niin pieniksi –runo.

"Niin pieniksi kasvoimme. / Äskettäin / olit vaahteran lehdellä / vierelläin. / Niin väljästi mahduimme / sekunnin rakoon / kuin aika ois antaunut / onnemme jakoon. / Ei silmäni kanna / ilon laidasta laitaan. / Kuin pieniksi joskus / tulla taitaan!"

Torsten Wahlstöm: Kahdeksan laulua Aaro Hellaakosken runoihin. Fuga 2007.