Kiitelty ja kiistelty tietokirjailija, entinen roomalaiskatolinen nunna ja katolisen kirkon kriitikko Karen Armstrong kirjoitti vuonna 1993 kirjan The 4000-Year Quest of Judaism, Christianity and Islam. Kesti näin pitkään ennen kuin kirja saatiin käännettyä suomeksi nimellä Jumalan historia.

Nimi ei ole erityisen onnistunut, sillä kirjassa käsitellään ennen kaikkea monoteismin eli yksijumalaisuuden historiaa. Toki buddhalaisuutta ja hindulaisten brahman-uskoa sekä monoteismia edeltänyttä ajattelua esitellään taustaksi ja vertailupohjaksi. Samoin kuin ateismia, joka vasta parin, kolmen viime vuosisadan aikana on kehittynyt nykyiseksi jumalauskon vastaiseksi opiksi. Sitä ennen ateisteiksi on syytetty muun muassa kristittyjä, jotka Rooman valtakunnan aikana kieltäytyivät palvomasta muita jumalia.

Maailma on muuttunut 14 vuodessa, mutta teoksen peruslinjat pitävät silti kutinsa.

Armstrongin teos on henkeäsalpaava vyörytys, jossa teologeja, filosofeja, oppeja ja ajatuksia riittää. Lukemiseen kannattaa varata kunnolla aikaa ja hyvä on henkisesti varautua myös siihen, että lukeminen on vuorovaikutusprosessi, jossa kirjailijan kanssa joutuu käymään välillä painia. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kysymykset ovat haastavia riippumatta siitä, mitä Jumalasta ajattelee.

Suurten monoteististen uskontojen eli juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin historiasta Armstrong löytää sekä ikäviä että iloisia asioita. Molemmat juontavat juurensa jo uskontojen syntyaikoihin. Me ja muut –asetelma, kiihkeä oikeaoppisuus ja ajatus valitusta kansasta ovat saaneet aikaan paljon tuhoa. Armstrongin mukaan nämä piirteet ovat kuitenkin pikemminkin harhaista kuin oikeaa uskonnollisuutta.

Kaikkien kolmen uskonnon ytimessä on nimittäin ajatus armosta. Jo juutalaisten profeettojen mukaan kultit ja palvontamenot ovat vailla merkitystä, jos yhteiskunnassa ei ole oikeudenmukaisuutta ja armeliaisuutta. Valitettavasti tämä laupeutta ja lähimmäisenrakkautta korostava syväuskonto on usein historiassa käytännössä jäänyt vähemmistön asiaksi. Mutta sen taustalla on ehkä enemmänkin ihmisen rajoittuneisuus kuin Jumala.