Kynttilänpäivän evankeliumissa eteemme avautuu kohtaaminen Jerusalemin temppelissä. Vanha Simeon tuli temppeliin Pyhän Hengen johdattamana juuri oikealla hetkellä, sillä sinne Jeesuksen vanhemmat kantoivat muutaman päivän ikäisen poikansa. Simeon tunnistaa pienen käärön Jumalan lupaamaksi lohdutukseksi. Saatuaan lapsen syliinsä vanha mies puhkeaa kiitokseen ja ylistykseen. Hän saa rauhan pitäessään pelastajaansa sylissään.

Simeon katsoo maailmaa iän hämärtämillä silmillään, mutta hänen sydämensä näkee kirkkaasti. Vanha mies tunnistaa Jumalan valon, jota muut temppelissä olevat eivät näe. Hiljentyminen ja Jumalan kunnioitus ovat avanneet Simeonin kuulemaan Rakkauden Hengen kuiskauksen. Vanha mies näkee näkymättömän maailman todellisuuden näkyvän maailman keskellä — ja hän iloitsee.

Kynttilän palaessa steariini sulaa tuottaen valoa ja lämpöä. Kynttilän sydänlanka on palaessaan musta, mutta emme kiinnitä siihen huomiota sen luodessa ympärilleen valoa ja lämpöä. Uskoa voi ajatella Jumalan Hengen ja ihmisen keskinäisenä kohtaamisena, jossa vapautuu valoa ja lämpöä muidenkin iloiksi. Jeesus lohduttajana ja Vapahtajana tulee todeksi. Synnin häpeän tilalle tulee ylistys ja rauha. Iloa ja valoa kynttilänpäivääsi!

Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Sen aiheena on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 48:11–15, 2. Moos. 33:18–23, 1. Tim. 6:13–16 ja Luuk. 2:22–33.