Vantaalla on tällä hetkellä kuusi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen seurakunta, jotka muodostavat Vantaan seurakuntayhtymän. Tulevaisuuden tavoitteeksi pitäisi selvitysmies Matti Perälän mukaan ottaa yhden suomen- ja yhden ruotsinkielisen seurakunnan malli, ellei sitten näitä kahtakin voisi yhdistää.

Seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto valitsi vajaa vuosi sitten Perälän tutkimaan sitä, mihin suuntaan Vantaan seurakuntarakennetta pitäisi tulevaisuudessa kehittää. Hän on nyt saanut valmiiksi selvityksensä ensimmäisen luonnoksen. Tarkoitus on, että siitä käytäisiin keskustelua.

Palautteen keräämisen jälkeen Perälä jättää maaliskuussa lopullisen raporttinsa seurakuntien strategiatoimikunnalle. Se on silti vain yhden miehen näkemys, mahdolliset päätökset seurakuntarakenteen muutoksista tehdään aikanaan normaalin valmistelun kautta.

— Kenenkään ei tarvitse olla selvityksestä huolissaan tai pelätä esimerkiksi työpaikkansa puolesta. Suunta on kuitenkin valittava, sillä sellaista vaihtoehtoa ei ole, ettei tehtäisi mitään, Perälä korostaa.

Muutos on välttämätön

Muutokseen pakottavat monenlaiset haasteet ja kehitystrendit. Vantaan väestö kasvaa, ja esimerkiksi Marja-Vantaalle tulee kokonainen uusi kaupunginosa. Toisaalta kirkosta eroaminen vaikuttaa seurakuntien resursseihin. Muuttoliike on jatkuvaa ja sen myötä ihmiset vaihtavat usein myös seurakuntaa.

— Kun resurssit suhteessa väestöön eivät kasva, ne on käytettävä tehokkaasti. Pitää vahvistaa hyvin hoidettuja työaloja, kuten lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyötä. Nämä olisi järkevä hoitaa yhtenä yksikkönä. Toisaalta tarvitaan myös kotikirkkoja, jumalanpalvelusyksikköjä. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla nykyisenkaltaisia seurakuntia, Perälä visioi.

Perälän mukaan vaihtoehdot ovat yhden seurakunnan malli tai entistäkin useamman seurakunnan malli. Viime mainittu voisi olla vaikka sellainen, että joka kaupunginosassa olisi oma seurakunta ja 2–4 työntekijää. Tai sitten sellainen, että Vantaan jokaisen 12 kirkon ympärillä olisi oma seurakunta.

— Toimintaideana tämä olisi hyvä, mutta haittapuolena olisi byrokratian lisääntyminen.

Perälän mielestä yksi taloudellinen ja hallinnollinen kokonaisuus eli yksi seurakunta voisi vahvistaa sekä paikallista toimintaa että pitää huolta Vantaan kokonaisedusta. Toiminta ja työntekijät olisivat lähikirkon ympärillä, mutta toiminnalle voitaisiin nykyistä helpommin etsiä yhteinen suunta.

— Uskon, että viimeistään vuonna 2030 Vantaalla on yksi seurakunta, ellei Vantaa sitten ole osa Helsinkiä.

Yhteistä näkyä vahvistettava

Yksi taloudellinen ja hallinnollinen kokonaisuus ei sulje pois sitä, etteikö osa toiminnasta voisi olla hyvinkin paikallista ja keskittyä lähikirkon ympärille.

— Mitä sitten tehdäänkin, pitäisi pyrkiä vahvistamaan yhteistä hengellistä työnäkyä, kirkkoa Vantaalla. Vastuu vantaalaisista on yhteinen, eikä seurakuntaelämää voida ajatella ja kehittää miettimällä, missä kohtaa Ylästöä kulkee Vantaankosken ja Tikkurilan seurakuntien raja, Perälä toteaa.

Ihan ensimmäiseksi Perälä haluaisi selkeyttää seurakuntayhtymän johtamista ja päätöksentekoa.

— Taustalla ei ole mitään akuuttia kriisiä, sillä asiat on hoidettu ihan hyvin. Mutta fakta on se, ettei Vantaan seurakunnilla nykysysteemissä ole johtajaa, vaan asiasta riippuen monta johtajaa. Johtajuuden vahvistaminen olisi tärkeää, sillä se antaisi Vantaan seurakuntaelämälle suuntaa ja yhteistä profiilia.

Perälä esittää yhtenä vaihtoehtona johtajaongelmaan yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan ja lääninrovastin tehtävien yhdistämistä niin, että molempia tehtäviä hoitaisi sama kirkkoherra.

Johtajuuden vahvistaminen voisi myös olla sopiva välivaihe matkalla kohti yhtä seurakuntaa. Muita etappeja voi tulla vastaan siinä vaiheessa, kun Vantaankosken ja Korson kirkkoherrat jäävät eläkkeelle. Jos halutaan, siinä voitaisiin yhdistää Vantaankosken ja Hämeenkylän sekä Korson ja Rekolan seurakunnat.