Tunnetko kaikki naapurisi? Harva meistä täällä Vantaalla asuvista tuntee. Voit asua vuosia samassa kerrostalossa kohtaamatta lähellä asuvaa.

Tarvitsemme uutta yhteisöllisyyttä kotikaupunkiimme, sillä meidät on luotu elämään toistemme kanssa. Syvällä sisimmässämme kaipaamme yhteyttä toisiin ihmisiin. Toinen toistemme kautta opimme myös tuntemaan itseämme paremmin. Seurakunnan jäsenyys ja seurakuntayhteys tekee meistä verkoston ja turvaverkon rakentajia tähän aikaan. Saamme tukea toinen toistamme. Aina ei jaksa yksin tässä elämässä. On lupa olla heikko ja tukea tarvitseva. Saa olla armollinen itseään ja lähimmäistä kohtaan, sillä meillä on armollinen Jumala.

Meidän ei tarvitse sanoa unohdetun kanssakulkijan tai seurakunnan Herran Kristuksen kohdalla Johanneksen tapaan: "Minäkään en häntä tuntenut." Jeesus tuntee meidät. Hän on meidät kasteessa nimeltä kutsunut omakseen. Me kuulumme hänelle. Olemme ristittyjä pyhällä pelastuksen merkillä. Siksi on tärkeää oppia tuntemaan hänet, joka meidät on kutsunut elämään.

Sunnuntain evankeliumi muistuttaa, kuinka kristillisessä kasteessa koko Pyhä Kolminaisuus on läsnä, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kasteessa on meille annettu elämän eväät. Lopulta Johannes tunnisti Jeesuksen. Hän tunnisti Kristuksen Vapahtajaksi, jota oli odotettu ja joka pelastaa meidät. Voimme rukoilla että Jumala kirkastaa meille itsensä. Meille nyt tuntemattomasta voi tulla meille tuttu. Olemme omalla paikallamme muutoksen tekijöitä. Jumalan sana näyttää suunnan. Herätys alkaa meistä.

Ensi sunnuntai on 1. sunnuntai loppiaisesta. Sen aihe on Kasteen lahja. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 89:19–22, 27–30, Jes. 61:1–3, Ap.t. 8:26–40 ja Joh. 1:29–34.