Vastaanotin uutta vuotta kaltaisteni kanssa. Keski-ikäisessä ja keskiluokkaisessa seurueessamme viriteltiin illan aikana kaksi kuulemiskierrosta. Jokainen sai vuorollaan kertoa, miten mennyt vuosi on sujunut ja mitä odottaa tulevalta.

Ensimmäinen kierros oli helppo. Toinen jännitti jo etukäteen. Mitä ihmettä sitä odottaa tulevalta? Onhan nyt jotain odotuksia oltava. Eihän tässä ole vaivuttu mihinkään toivottomuuteen. Ihan totta hei, pitäähän ihmisillä olla haaveita.

Jännitys kasvoi. Muut olivat kertoneet uusista urasuunnitelmista, kiinnostavista harrastuksista ja haasteellisista projekteista. Pään sisällä surisi. Apua, mitä minä haluan tulevalta vuodelta?

Ennen omaa vuoroani emäntämme kertoi odottavansa vuosi sitten alkaneelle parisuhteelle onnellista ja auvoista jatkoa. "Minä en odota ensi vuodelta mitään", paukautin. Pieni seurueemme ei tästä hätkähtänyt. "Totta kai sinulla on joitain toiveita." "Ehkä haaveesi ovat piilossa."

Suurin synnytystuskin sain puristettua yhden haaveen maailmaan. Huojennus oli suuri myös ympäröivässä ystävien piirissä.

Miksei pienessä mielessäni syntynyt hapuilevintakaan haaveentynkää? Kaikki on tietysti hyvin, jos ihminen on niin tyytyväinen elämäänsä, ettei todella kaipaa mitään. Asiat ovat huonommin, jos elämä on murjonut niin, ettei edes jaksa/viitsi/uskalla haaveilla paremmasta tulevaisuudesta.

Eräs naistenlehden haastateltava sanoi osuvasti: "Tuuri on sitä, että saa mitä haluaa ja onni sitä, että haluaa mitä saa." Elävässä elämässä se ei tietenkään mene näin yksioikoisesti.

Monia asioita osaa arvostaa vasta sitten kun ne on menettänyt. Saatua harvoin arvostaa.

Moni peittää haaveisiin oman elämänsä kipupisteitä. Uusi sisustus ei kohenna merkityksetöntä elämää eikä lapsi pelasta parisuhdetta.

Uuden vuoden yönä ymmärsin, että minulla ei todellakaan ole toivelistaa tulevalle vuodelle. En yksinkertaisesti osannut kiinnittää tulevaisuuttani toiveisiin.

Eikä sitä osannut tehdä ystäväni-kään, itsestäni seuraava uuden vuoden ringissä. Hän ilmoitti, että tänä vuonna hän on päättänyt luovuttaa. Turha taivaiden tavoittelu saa nyt jäädä.

Haaveissaan ja toiveissaan kunnianhimoinen piirimme ei tästä lannistunut. "Ehkä juuri sitä kautta on mahdollisuus löytää jotain uutta", pohdiskeli joku.