Meillä on totuttu siihen, että kipeiden aiheiden musiikillisen toteutuksen täytyy olla jotenkin ahdistavaa. Toisin on latinokulttuurissa. Hyvä esimerkki tästä on kolumbialainen Juan Esteban Aristizabal Vasquez, kansanomaisemmin Juanes.

Vaikka Juanes laulaa yleismaailmallisista ongelmista, lopputuloksena on sekoitus lohdullisuutta, maailmansyleilyä, ripaus latinomachoa ja roppakaupalla meille länsimaalaisille vierasta keinuvaa aurinkoa. Tätä kaikkea kuullaan myös Juanesin tuoreella La Vida… Es Un Ratico -levyllä (Universal 2007).

Eikä Juanes olekaan kuka tahansa kantaaottava laulaja-lauluntekijä. Hän kuuluu amerikkalaisen Time-lehden listauksen mukaan maailman sadan merkittävämmän henkilön joukkoon. Juanesilla on muun muassa oma järjestö maamiinoja vastaan ja kriisikeskus maamiinojen uhreja varten. Juanes on myös mukana Youthaids-järjestön toiminnassa ja hän ehdottanut Live 8 –konserttia latinalaisen Amerikan köyhien hyväksi.

Juanes oma kasvuympäristökään ei ole ollut siitä turvallisimmasta päästä. Hänen serkkunsa siepattiin ja surmattiin ja hänen hyvä ystävänsä kuoli ampumavälikohtauksessa. Ehkä juuri Juanesin tausta maailman huumetuotannon pääkallopaikalla on tehnyt hänestä yhteiskunnallisten paineiden välissä taiteilevan lauluntekijän, joka osaa pukea vaikeita aiheita kevyeen kuosiin.

Juanesia on sanottu niin latinomaailman Stingiksi kuin Bonoksikin, eikä vähiten siksi, että hän on vakavasta sanomastaan huolimatta myös pesunkestävä tähti ja viihdyttäjä. Harmi vain, että Juanesin levyjen tekstivihoissa on sanat vain espanjaksi. Uuden La Vida… Es Un Ratico –levyn nimi on suomeksi Elämä on hetkinen.