Pikkujoulukausi on nyt parhaimmillaan. Tai pahimmillaan, riippuu siitä keneltä kysytään.

Jo pelkkä valmistautuminen juhlakauteen vaatii energiaa. Jos saan kutsun, mitä laitan päälle? Entä jos kutsua ei tule?

Juhlatilaisuuteenkin liittyy stressitekijöitä. Muutama uusi tuttavuus on kiinnostavaa, koko ilta tuntemattoman vieressä ahdistaa. Yhteisleikit pitäisi kieltää lailla.

Pikkujoulut ovat suorittamista myös heille, jotka illan pimeydessä vartovat siippaansa kotiin. Milloin hän tulee, missä kunnossa, kenen luota? Pikkujouluista onkin perinteisesti riittänyt puhuttavaa myös juhlien jälkeisiin päiviin. Useimmat meistä ovat käyneet läpi pienimuotoisia kuulusteluja mutta harva joutuu tuomiolle.

Tulevana sunnuntaina viimeisen tuomion tunnelmaan pääsevät kuitenkin kaikki. Tuomiosunnuntain pääteksti on Matteuksen evankeliumin 25. luvusta, ja siinä korostuu ihmisen vastuullisuus suhteessa lähimmäiseen. Olemme vastuussa teoistamme mutta myös tekemättä jättämisistämme.

Tuomiosunnuntai on merkittävä päivä myös siitä syystä, että siihen päättyy kirkkovuosi. Uusi kirkkovuosi — ja myös varsinainen pikkujouluaika — alkaa adventista. Tulevissa pikkujoulujuhlissa kannattaisikin siis jättää vanhat traumat taka-alalle ja nauttia uudesta alusta.