Sain juuri kirjeen verotoimistosta. Vuoden verotuspäätös oli valmistunut. Kuorta avatessani arvuuttelin tuleeko mätkyjä vai veronpalautusta. Koskaan arvaus ei ole osunut täysin oikein.

Fariseukset yrittivät saada Jeesuksen ansaan kysymällä häneltä verotuksesta. "Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" Jeesus huomaa ansan. Hän erottaa kaksi eri valtaa toisistaan. Ensimmäinen on maallinen valta, jolle kuuluu esimerkiksi verotusoikeus. Sillä luodaan paljon hyvää. Toinen on hengellinen valta, joka kuuluu Jumalalle. Luther nimitti tätä erottelua kahden regimentin opiksi. Hänen mukaansa kahta eri valtaa ei pidä sekoittaa keskenään.

Kristittyinä olemme siis tuplaroolissa. Elämme taivaan ja maan kansalaisina. Molemmat vallat vaikuttavat meissä. Tämä on trapetsi, jota pitkin tasapainoilemme läpi elämän.

Jumala muistuttaa meitä hengellisestä todellisuudesta. Hän kutsuu meitä jo täällä yhteyteensä. Jumala ei vaadi meiltä veroja, sillä Jeesus Kristus on maksanut puolestamme syntiemme velan. Jumalalle kuuluu kiitos siitä, mitä hän on meille antanut. Hänen rakkauteensa meidän kuuluu vastata yksinkertaisesti uskomalla ja turvautumalla häneen elämämme kaikissa vaiheissa.

Kahden maan kansalaisina kuljemme matkaamme saappaat tukevasti maan pinnalla ja uskon pyhä ilo sydämessä. Emme ole arvailujen varassa. Tiedämme määränpään.

Ensi sunnuntai on 24. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Kahden valtakunnan kansalaisena. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 75:2–8, 10–11, 1. Aik. 29:10–12 tai Jer. 27:4–7, Fil. 3:17–4:1 tai Ap.t. 4:18–21 ja Matt. 22:15–22.