Vajaa neljä vuotta sitten Riitta Laine kuuli sairastavansa kohdunrungon syöpää. Diagnoosi saattoi hänen mielestään tarkoittaa vain yhtä asiaa:

— Minä kuolen.

Riitta Laine oli kutsuttu yhdessä miehensä kanssa gynekologin vastaanotolle, jossa kerrottaisiin vuotovaivojen takia tehdyn kaavinnan tuloksista. Keskustelun alussa lääkäri lupasi huonojen uutisten lisäksi hyviäkin

— Ainoa mitä halusin kuulla oli, kuinka kauan eläisin, muistelee Riitta Laine.

Jäljellä voisi olla kymmeniä elinvuosia

Lääkäri kertoi, että Laineen syöpä oli rauhallista laatua. Jos otti huomioon potilaan iän 52 vuotta ja sen, että leikkaus onnistuisi hyvin, ikävuosia voisi hyvinkin tulla vielä kaksi–kolmekymmentä.

Ajatus tuntui Laineesta mahdottomalta: juuri äsken hän koki saaneensa kuolemantuomion ja kohdanneensa maailmansa lopun.

Lohduttomat näkymät valtasivat myös aikuisikäisen vanhemman tyttären, kun Laine kertoi sairaudestaan tälle.

Sen sijaan 12-vuotias kuopus suhtautui tilanteeseen toiveikkaasti. Hän kertoi, että monet hänen kavereittensa vanhemmat olivat sairastaneet syöpää.

— Kuopukselle syöpä oli kuin minä tahansa sairaus, joka voidaan parantaa lääkkeillä.

Syöpä ei ollut levinnyt

Viikon kuluttua syöpä leikattiin.

— Hyvä uutinen oli, ettei syöpä ollut levinnyt. Se oli saatu poistetuksi kokonaan, Riitta Laine kertoo.

Leikkauksen jälkeen Laine halusi nopeasti kotiin — tajuamatta kuinka heikko oli. Mutta perhe auttoi, henkisesti ja käytännöllisesti.

— Mies tuli kesken työpäivänsä laittamaan minulle ruokaa.

Kuukautta myöhemmin alkoivat sädehoidot, ja sen Laine kesti hyvin. Hän vahvistui nopeasti niin, että pääsi nauttimaan kesästä aidanrakennushommissa.

Selkä alkoi vaivata

Syksyllä Riitta Laine aloitti uudessa työpaikassa. Työniloa alkoivat himmentää ja häiritä selkäsäryt, joiden kanssa hän yritti elää särkylääkkeiden avulla. Ennen seuraavaa syöpäkontrollia hän kävi kaiken varalta selkäröntgenissä.

Syöpäkontrollikokeiden tulos oli hyvä. Mutta röntgenkuvat paljastivat, että kolmessa selkänikamassa oli tapahtunut muutoksia aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Niinpä aloitettiin lääkitys, joka sopi niin osteoporoosin kuin etäispesäkkeiden hoitoon.

Joulun jälkeen koko perhe matkusti Afrikkaan, sairauden takia vuodella siirtyneelle kuvausmatkalle.

— Alun perin minusta piti tulla valokuvaaja, sanoo Riitta Laine, josta tuli ensin lastentarhanopettaja ja sitten kulttuurintuottaja.

Valokuvaaminen on säilynyt hänen omana taiteellisena ilmaisumuotonaan näyttelyiksi asti.

Syöpä levisi sittenkin

Matkalta töihin paluu ei onnistunut selkäkipujen takia. Paikallissairaalassa Riitta Laine joutui istumakieltoon selkärangan romahtamisvaaran takia.

Yliopistollisessa keskussairaalassa aloitettiin sädehoidot. Riitta Lainetta ei paljon lohduttanut tieto, että hän oli sairaalassa ensimmäinen, jolla gynekologinen syöpä oli levinnyt luustoon.

— En kuitenkaan masentunut, vaan päätin aloittaa oman taisteluni syöpää vastaan.

Jossain muodossa taistelu oli käynnistynyt jo paljon aikaisemmin, ensimmäisen syöpädiagnoosin kuulemisen jälkeen.

— Lohdutukseksi itselleni aloin etsiä tarinoita ihmisistä, jotka olisivat selvinneet oman syöpäni tapaisesta sairaudesta. Mutta löysin vain faktatietoja syövästä.

Mitä kuuluu syövästä selviytyneille?

Riitta Laineella oli tarve kuulla selviytymistarinoita. Kun niitä ei löytynyt, hän alkoi etsiä netin keskustelupalstojen kautta yhteyksiä gynekologisia syöpiä sairastaviin naisiin. Vähitellen syntyi ajatus kerätä tarinoita kirjaksi.

— Alkuaan en oikein tiennyt, kokoaisinko valokuvanäyttelyn vai selviytymistarinoita kirjaksi.

Se, miten kuvata syöpäkokemusta, alkoi hahmottua.

— Syöpä on minulle hyvin kylmää, kangistunutta ja jähmettynyttä muotoa.

Niinpä syöpä on vuodenajoista talvi, väreistä sininen ja veden olomuodoista jää.

Myöhemmin Riitta Laine tapasi muutamia kirjanteosta kiinnostuneita naisia useaan kertaan.

— Aluksi ajattelimme, että kertoisimme tarinamme nimimerkeillä. Sitten päädyimme käyttämään oikeita nimiä ja kuvia.

Kirja on ilmestynyt tänä syksynä nimellä Miksi minä? ja mikä on ennusteeni (Edita 2007).

Sairaus koettelee myös perheenjäseniä

Riitta Laineella säde- ja sytostaattihoitoja seurasi vuoden mittainen hyvä aika.

— Mutta mieheni ei kestänyt uudelleen sairastumistani, ja aloimme etääntyä. Hän ei varmaankaan pystynyt käsittelemään missään sairauden synnyttämiä tunteitaan ja menettämisen pelkojaan, tulkitsee Riitta Laine, jota itseäänkin sairauden ja hoitojen jatkuminen tietenkin koetteli.

Sytostaattihoitojen sivuvaikutuksena lähti ensin tukka ja sitten silmäripset ja kulmakarvat. Tuli pahoinvointeja. Kortisonilääkityksen takia hän turposi niin, ettei ollut tunnistaa itseään peilikuvastaan.

Naisena oleminen ei pääty

— Kohdunpoisto ei ole merkinnyt minulle naiseudestani luopumista. Tärkeintä oli vain päästä syövästä eroon, sanoo Riitta Laine.

Silti tiedetään, että intiimi syöpä koettelee monen naisen itsetuntoa ja identiteettiä sekä tietenkin myös seksuaalisuutta ja parisuhdetta.

— Toisaalta parisuhteella voi olla valtava merkitys, jos vain hoidoista ja niiden vaikutuksista tiedetään tarpeeksi. Naisena oleminen ei pääty diagnoosiin gynekologisesta syövästä.

Sairastaminen vei Riitta Laineen sairauseläkkeelle. Hän ei kuitenkaan jäänyt tyhjän päälle, sillä hän oli jo syksyllä kaksi vuotta sitten järjestänyt itselleen kokonaan toisenlaista ajateltavaa aloittaessaan vuoden mittaisen opintolinjan taideoppilaitoksessa.

Takaisin kotiseudulle — ja töihin

Vuosi sitten heinäkuussa Riitta Laineen mies kertoi löytäneensä uuden rakkauden ja jätti perheensä.

Saman tien Laine alkoi järjestellä muuttoa pääkaupunkiseudulle. Sieltä perhe oli muuttanut kahdeksan vuotta aikaisemmin miehen työn perässä pikkukaupunkiin, alun perin neljäksi vuodeksi.

— Olin aikanaan valmis muuttamaan, vaikka tiesin, ettei sieltä järjestyisi minulle oman alani työtä. En tiedä, kuinka paljon sairastumiseeni vaikutti, että elin niin monta vuotta sydäntäni vastaan.

Riitta Laine muutti Helsinkiin syyskuussa reilu vuosi sitten, kun asumisen ja vielä kotona asuvan tyttären kouluasiat olivat kunnossa. Samalla hän pääsi lähemmäksi vanhempaa tytärtään ja vanhoja ystäviään.

— Voin hyvin, ja minussa oli voimia kuin pienessä pitäjässä. Joulukuun alussa pääsin aloittamaan työt, ensin osa-aikaisena kuntoutustuella. Tein aluksi kaksikymmentä tuntia viikossa, ja sitten kolmekymmentä. Tammikuussa 2007 sanoin irti kuntoutustuen ja aloitin kokopäivätyön.

Elämää sairauden rauhallisessa vaiheessa

Hakiessaan työpaikkaa Riitta Laine kertoi sairaudestaan työpaikkahaastattelussa ja ensimmäisessä työpalaverissaan Vantaan kaupungin kulttuuripalveluissa.

— Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että minulla on työnantaja, jolle syöpäsairaus ei ollut rekrytoinnin este. Uudet työtoverini ovat kannustaneet ja tukeneet minua hienosti.

Muuttaessaan tilapäisasuntoonsa Helsinkiin Riitta Laine hyvästeli mielessään entisen kodin merimaiseman: sitä hänellä ei olisi enää koskaan.

Pysyvä koti löytyi kuitenkin Katajanokalta. Parvekkeella istuessaan Riitta Laine katselee merta ja ihmettelee elämäänsä: tapahtuiko tuo kaikki tosiaankin hänelle?

— Olen hyväksynyt syöpäni kroonisena sairautena, joka juuri nyt on rauhallisessa vaiheessa.

Lisäksi Riitta Laine kertoo oppineensa luottamaan korkeimpaan.

— Minussa on vahvistunut ajatus, etten ole yksin. Luotan lupaukseen "anokaa niin teille annetaan".

Suomalainen syöpä

• Uusia syöpätapauksia todetaan vuosittain 26 000.
• 5200 miehellä on eturauhassyöpä. Muita miehillä tavallisimpia syöpiä ovat keuhkosyöpä, paksu- ja peräsuolen syöpä sekä ihosyöpä.
• Lähes 4000 naisella on rintasyöpä. Muita naisilla tavallisimpia syöpiä ovat paksu- ja peräsuolen syöpä sekä ihosyöpä.
• Yhteensä noin 2000 naisella on jokin gynekologinen syöpä: kohdunrungon syöpä, munasarjasyöpä, kohdunkaulan syöpä tai emätinsyöpä.
• Syöpään sairastuneiden määrä on yli kaksinkertaistunut 40 vuodessa. Lisääntymiseen vaikuttaa muun muassa se, että ikääntyneen väestön määrä on kasvanut.
• Syöpää aiheuttavat tai sen syntyyn vaikuttavat elintapoihin liittyvät tekijät, ympäristötekijät ja esimerkiksi eräät virusinfektiot ja hormonaaliset tekijät. Syövän synty on vuosikausia kestävä prosessi ja edellyttää useita solubiologisia muutoksia.
• Syöpä on vuosittain kuolinsyynä joka viidennessä eli noin 10 000 kuolemantapauksessa.
• Suomessa elää lähes 200 000 ihmistä, joilla on joskus elämänsä aikana ollut syöpä.
• Eero Pukkala, Risto Sankila & Matti Rautalahti: Syöpä Suomessa 2006. Syöpäjärjestöjen julkaisuja 2006.

Ennen minä pelkäsin

"Ennen sairastumistani minä aina pelkäsin. Pelkäsin sairastumista, itseni ja läheisten. Pelkäsin, että jotain kamalaa kuitenkin tapahtuu. Pelkäsin myös, että jos olen rehellinen, en tule kuulluksi, eikä minua hyväksytä. Sairauteni aikana olen pelännyt enemmän kuin koskaan aiemmin.

Nyt olen tullut enemmän tutuksi pelkoni kanssa. Olen oppinut, että vaikka pelkäisin kuinka paljon, en sillä saa asioita muutetuiksi, poistetuiksi. Pelko ei saa enää valtaa minussa, niin kuin sai ennen. Rehellisyydestä on tullut yksi tärkeimmistä elämänarvoistani. Rehellisyyteni nyt estää minua mitätöimästä omia tarpeitani ja elämästä toisten ehdoilla.

Olen hyväksynyt syöpäni kroonisena sairautena, joka juuri nyt on rauhallisessa vaiheessa. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja kokemuksista, jotka sairauteni myötä olen joutunut kohtaamaan. Ilman niitä en olisi se minä, joka tänään olen."

Riitta Laine: Miksi minä? ja mikä on ennusteeni. Edita 2007.