Antaa mennä -asenne on yleisempi kuin ääneen sanotaan. Tuhon tietoisuus saa ihmiset ahtamaan aikansa täyteen tekemistä. Elämää puristetaan kuin sitruunaa, toteaa maailmanloppukirjailija Esa Vilenius.

Ymmärrys tulossa olevasta tuhosta voi johtaa myös aivan toisenlaiseen tulkintaan: älkää kiitäkö kuin nahkapäät haukat. Tässä rajallisessa elämässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin kuluttaminen ja tuhon jouduttaminen.

— Hetkessä eläminen voi tarkoittaa myös avoimuutta elämälle ja ympäristölle sekä suhteellisuudentajua.

Omenapuu vai bunkkeri?

Esa Vilenius kirjoitti teoksensa Kaiken maailman loput (Tammi 2007) vuorotteluvapaalla lehtitoimittajan työstä. Hän halusi pohtia eri maailmanloppujen todennäköisyyttä pienen ihmisen näkökulmasta.

— Maailmanlopulle ei voi yhtään mitään, ei sitä kysytä ihmiseltä. Koko maailman perustietoisuutta on oletus, että kaikella mikä on alkanut on vääjäämättä myös loppunsa. Itse Luther sanoi, että jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.

Toinen ääripää olisi toimia, kuten se mies, joka rakensi hartiavoimin takapihalleen bunkkerin. Sellaisen, joka kestäisi perinteisiä, kemiallisia ja biologisia aseita, ydinlaskeumaakin. Suomalaismies ehti nauttia turvallisuuden tunteesta pari vuotta, ennen kuin kuoli.

Hänen kohtalossaan on toisaalta jotain hyvin inhimillistä. Ihmiset kauhistelevat tuhokertomuksia, mutta myös tarvitsevat niitä.

— Elokuvien virheitä vilisevä tuhoviihde on nykyaikana tullut uskonnollisten tuhokertomusten tilalle. Ehkäpä vain kuoleman läsnäolo saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta, oman elämän, tai elämän ylipäätään, Vilenius pohtii.

Hukummeko ihmisiin?

Maailman loppuminen aurinkomme väsymiseen on niin kaukainen tapahtuma, etteivät ihmiset oikein osaa sitä pelätä. Käsitettävistä suurtuhoista todennäköisin lienee maailman hukkuminen ihmisiin, eli liian suuren väestön tuhoutuminen liian suuriin tarpeisiin ja päästöihin.

Retki putoilevien taivaankappaleiden, luonnonmullistusten ja ihmisen ajattelemattoman toiminnan ristituleen ei silti ollut Vileniuksesta masentava. Hän ei halua myöskään pelotella ketään eikä pauhata kuin kaikkitietävä profeetta.

Profeetoista puheenollen Vilenius kertoo vielä, että maailmanlopun ennusteissa suosittuja "todisteita" ovat aina olleet suuriin uskonnollisiin tai historiallisiin tapahtumiin ja ennustuksiin liittyvät laskelmat.

— On hassua, että kristillinen porukka pelaa numeropelejä maailmanlopun ajankohdasta, vaikka Raamatun suurin auktoriteetti Jeesus ei itse pelannut sitä peliä, Vilenius tuumii.

Jeesushan totesi, että Isä yksin tietää.

Monitulkintainen Johanneksen ilmestys

Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan. (Ilm. 6:12-14)

Perinteisen kristillisen tulkinnan mukaan Raamatun viimeinen kirja kuvailee maailmanloppua. Yllä siteeratut tapahtumat ovat vasta alkua; pian vesi muuttuu vereksi ja heinäsirkan ja skorpionin hybridit päästetään pistelemään ihmisiä. Enkelten ohjaama tulikivenkatkuinen sotajoukko tappaa kolmasosan vielä elävistä.

Mutta taistelu jatkuu. Osallisina siinä ovat syntisten ihmisten lisäksi muun muassa saatana, peto ja väärä profeetta. Jumalan joukot voittavat, ja kaupungit, saaret ja vuoret häviävät kaikkien aikojen suurimmassa maanjäristyksessä. Saatana vangitaan ja Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden kuolleet herätetään henkiin.

Vankeusrangaistuksen päätyttyä Saatana saa vielä kerran yrittää houkutella osan ihmiskunnasta puolelleen. Sitten hänet ja hänen seuraajansa kukistetaan lopullisesti.

Ihmiskunta pannaan tuomiolle; ne, joiden nimiä ei löydy elämän kirjasta, kokevat toisen kuoleman. Jäljelle jääneet ihmissielut saavat nauttia elämästä ihanassa Uudessa Jerusalemissa, ja Jumala kulkee heidän keskellään.

Monet kirkkoisät ja kristilliset yhteisöt ovat aikojen saatossa vastustaneet Ilmestyskirjan mukana oloa Raamatussa, koska sitä on niin hankala tulkita, tai pikemminkin helppo tulkita väärin. Myös Martti Luther suhtautui varauksella Ilmestyskirjan profeetallisuuteen.

Seitsemän maailmanloppua, joita et osannut pelätä

Jonain päivänä maailma loppuu. Maailmanloppu voi tarkoittaa monia asioita, kuten esimerkiksi koko maapallon tuhoutumista tai pelkän ihmiskunnan joukkokuolemaa. Sanalla voidaan viitata myös tuntemamme sivilisaation katoamiseen.

• Supernova naapurustossa. Jos suuri tähti räjähtäisi supernovaksi muutaman kymmenen valovuoden sisällä, humahdus voisi tuhota Maapallon otsonikerroksen. Silloin emme enää olisi suojassa avaruudesta tulevalta säteilyltä.
• Maan magneettikenttään tulee häiriö. Planeettamme magneettikenttä ei vain saa kompassin neulaa osoittamaan pohjoiseen ja auta lintuja perille, vaan se myös suojelee meitä aurinkotuulelta. Jos tämä suoja katoaisi, kosminen säteily tappaisi meidät. Magneettikentän tutkijoiden mukaan napa lähtee tuhannen vuoden sisällä siirtymään pohjoisesta etelään, ja siirtymävaiheessa magneettikenttä on heikoimmillaan. Magneettinen napa on tosin muuttanut pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen ennenkin, eikä siitä ole seurannut maailmanloppua.
• Kunnon tulivuorenpurkaus. Maan uumenissa on paljon hapettuvaa ainetta. On teoriassa mahdollista, että valtaisa tulivuorenpurkaus nostattaisi sitä ilmoille kriittisen määrän. Silloin ilmakehässä ei pian enää olisi tarpeeksi happea ihmiselle.
• Hämähäkit kuolevat sukupuuttoon. Hämähäkkitutkijoiden mukaan maailmanloppu saattaisi koittaa kahdessa viikossa, jos hämähäkit yhtäkkiä katoaisivat maan päältä. Kahdeksanjalkaiset ystävämme ovat nimittäin hyönteisten tärkein kurissapitäjä. Jos ne eivät enää aterioisi maan päällä, emme ainoastaan hukkuisi hyönteisiin, vaan me myös tukehtuisimme, kun ötökät söisivät suihinsa happea yhteyttävät kasvit!
• Mayat olivatkin oikeassa. Maailmanloppu koittaa vuonna 2012, jos on uskominen Väli-Amerikan maya-intiaanien kalenteria. Mayat olivat aikoinaan taitavia tähtitieteilijöitä, ja taivaankappaleiden liikehdinnän suhteen heidän kalenterinsa on osoittautunut todella tarkaksi ennustajaksi. Mitäpä jos sama pätee maailmanloppuun...
• Ihmiskunta paleltuu. Viiden miljoonan vuoden sisällä mannerlaattojen liike on puskenut Suomen Siperiaan ja suuri jääkausi on litistänyt maamme valkean hautakiven alle. Maapallo on tuolloin voinut olla jo pitkään liian kylmä paikka ihmiskunnalle.
• Kofeiini loppuu. Esa Vilenius herättää kirjassaan kysymyksen, voisiko nykyaikainen länsimaalainen yhteiskunta edes toimia ilman kofeiinia. Ihmiset pyrkivät nukkumaan yhä vähemmän ja täyttämään päivänsä mahdollisimman perusteellisesti. On vaikea pysyä hereillä ja kestää ilman kahvin, teen tai jopa kofeiinipillereiden apua.