Viime kuukausien omat ja läheisteni kriisit ovat paljastaneet, miten nurinkurisesti olen ymmärtänyt rakkauden kaksoiskäskyn "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".

Lapsena välitin lasten tapaan itsestäni ja rakastin lähimmäisiäni, näin muistelen. Aikuistuessani itseeni kohdistuvat vaatimukset ja selviytymisen paineet hukuttivat alleen itsestäni välittämisen, rakastamisesta puhumattakaan. Rakkauden kaksoiskäsky muuntui muotoon "rakasta lähimmäistäsi, siedä itseäsi ja koeta jaksaa".

Entisaikaan käytimme arjessa toisistamme välittäviä, rakkaudellisia ilmaisuja: sinä ja minä, me, lähimmäinen, kumppani, naapuri, tuttava, ystävä, hengenheimolainen, talkooväki, kiitos. Sanat viestivät läheisyyttä, yhteenkuuluvuutta, yhteyttä ja yhteisöllisyyttä.

Nykyisin puheemme vilisee toisenlaisia sanoja: minä, se, asiakas, kilpailija, kohde, resurssi, kuluttaja, käyttäjä, verkosto, häh. Sanat viestivät kilpailemista, voittamista, ihmisarvon välineellistämistä, ihmisen hyödyntämistä ja erillisyyttä.

Rakastamisesta on tullut itserakkautta ja lähimmäisen rakastamisesta hyväntekeväisyyttä. Kaksoiskäskyn toinen puoli "niin kuin itseäsi" on hämärtynyt ja muuttunut irvikuvaksi, itsekkyydeksi.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä", iloitsee psalmin kirjoittaja. Olen Jumalan kuva. Minun on katsottava itseäni Luojani rakkaudellisin silmin, suhtauduttava itseeni armollisesti ja lempeästi, hellittävä itseäni. Tämä on käsky, jonka Jumala on istuttanut sydämiimme.

Kaamos on otollista hellimisen aikaa. Helli itseäsi, suo itsellesi ja läheisillesi helliä hetkiä. Näin täytät rakkauden lain. Olemuksestasi voi säteillä lempeyttä, asenteesi ja tekosi voivat välittää rakkautta. Pimeydessä voi loistaa valo.