Sanotaan, että tieto on valtaa. Nykyään tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että oleellinen tieto pitäisi osata erottaa epäolennaisesta.

Onneksi nyt voi kuitenkin lukea kirjaa, jossa kaikki tieto on epäoleellista. Ei tarvitse stressata sillä, lisäävätkö kirjan tiedot omaa tietovarantoa, kehittävätkö ne minua ihmisenä ja hyödyttävätkö ne samalla koko yhteiskuntaa. Voi vain ottaa mukavan asennon ja ruveta lukemaan epäolennaisista asioista.

Vai onko knoppitieto sittenkään niin epäolennaista? Aki Kämäräisen Turhan tiedon käsikirjan (Edita 2007) palasista saattaakin muodostua jopa jonkinlainen kuva maailmasta.

Esimerkiksi ajatus matkasta autolla halki Euroopan tuntuu pikku jutulta, jos miettii, paljonko on matkaa tähtiin. Jos ajaisi autolla 100 kilometrin tuntivauhdilla yhtäjaksoisesti, saavuttaisi lähimmän tähden 29 miljoonan vuoden päästä. Siinä loppuisi jo tavallinen Corolla monta kertaa kesken ja polttoaineidenkin kanssa olisi vähän niin ja näin. Taivaaseen taitaa olla helpompi päästä.

Mutta millä kielellä? 1500-luvulla eläneen saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n kerrotaan puhuneen miehille ranskaa, naisille italiaa, hevosille saksaa ja Jumalalle espanjaa. 1700-luvulla Lontoossa luotettiin puolestaan vakuutustyyppisiin sanamuotoihin: vakuutuksia kaupattiin jopa helvettiin joutumista vastaan.

Eikä taivaspaikkaa nykyäänkään tavoitella pelkästään Raamattua lukemalla. Maailman painetuin opus on nimittäin Ikean kuvasto Raamatun jäädessä kakkoseksi. Mekö ihmiset olisimme muka materialisteja?

Mutta antaa Turhan tiedon käsikirja viitteitä toiseenkin suuntaan. Tiesitkö, että sana "moro" on lyhenne latinan sanasta "morjens", joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna "olet kuoleva"?