Simonlaaksossa asuvat Pirjo ja Timo Koivula pitävät itsestään selvänä sitä, että parisuhdetta ja avioliittoa on hoidettava, huollettava ja päivitettävä, aivan kuten autoa tai tietokonetta, tai kuten ihmisen terveyttä.

— Ennen avioliittokursseja tiesin aika huonosti siitä, että miehellä on muitakin tarpeita seksin lisäksi. Hän kaipaa myös toveruutta harrastuksissa, kiintymystä, hellyyttä, huomion saamista, arvostavaa palautetta ja sitä, että vaimo ei repsahda naimisiin menon jälkeen, vaan haluaa edelleenkin viehättää miestä, sanoo Pirjo.

Pariskunta on yhtä mieltä siitä, että avioliitto on ihmissuhde siinä missä muutkin ihmissuhteet.

— Ei avioliitto ole mikään mystinen tunnejuttu, jossa vain katsotaan, rakastaako toinen vai eikö rakasta tai että nyt rakkaus on loppu. Rakastaminen on tahdon asia. Kaikkein tärkeintä on puhuminen, keskusteleminen, kuunteleminen ja kuuleminen, toteaa Timo.

Suomalaisia miehiä moititaan usein hiljaisiksi ja puhumattomiksi, mutta Koivuloilla se ei päde. Molemmat puolisot ovat sanavalmiita ja aktiivisia keskustelijoita.

— Olen perusluonteeltani melankolikko, mutta puhuminenkin sujuu. Olen oppinut puhumaan käydessäni vuosien mittaan läpi lapsuudenaikaisia kokemuksia ja niiden vaikutuksia elämääni, toteaa Timo, jonka isä keskittyi jälleenrakentamaan sodanjälkeistä Suomea, teki konkurssin ja kuoli pojan ollessa 13-vuotias.

— Siinä elämänvaiheessa äidille jäi niin paljon vastuuta perheestä, ettei hän millään pystynyt vastaamaan monen lapsen tarpeisiin.

Nuoruuden avioliitostaan Timolla on aikuinen tytär, jolla on kaksi lasta. Avioliiton päättymiseen vaikutti aikoinaan muun muassa se, että Timo alkoholisoitui armeijan jälkeen. Myöhemmin, vuonna 1983 hän tuli uskoon ja vapautui alkoholismin kierteestä.

Pirjo ehti yli nelikymppiseksi ennen kuin meni naimisiin.

— Opiskelujen jälkeenkin asuin pitkään erilaisissa kimppakämpissä. Talvella tein töitä ja kesällä otin matkalaukun käteeni ja matkustin. Kokonaan yksin ehdin asua kolmisen vuotta, Pirjo kertoo.

Koivulat tutustuivat toisiinsa alun perin Pirjon ammatin takia.

— Muistan vieläkin, miten iltakoulun tuttuun luokkaan olivat ilmestyneet uudet kasvot. Aika rauhallisen ja coolin, mutta samalla kovia kokeneen oloiset. Keskustelimme usein jotain välitunnilla, kun kävelimme yhtä matkaa — minä opettajainhuoneeseen ja Timo opiskelijakahvilaan, muistelee Helsinki Business Collegessa Vallilassa englantia ja venäjää opettava Pirjo.

Myöhemmin Pirjo näki Timon myymässä lippuja kristillisellä liikemiesaamiaisella.

— Illalla Timo oli koulussa, ja jo aamuvarhaisella Helsingin keskustassa tekemässä vapaaehtoistyötä. Sellainen viitseliäisyys ja uhrautuvaisuus teki vaikutuksen, sanoo Pirjo.

Tärkeää oli myös se, että Pirjo huomasi, että heitä yhdistää kristillinen elämänkatsomus. Ilman yhteistä elämänkatsomusta hän ei olisi osannut ajatella naimisiin menoa.

Kun Timo valmistui merkonomiksi, hän toi opettajalleen kukat opettajainhuoneeseen ja halasi tätä. Seuraavan kerran hän otti yhteyttä Pirjoon puolen vuoden kuluttua. He alkoivat seurustella, ja naimisiin he päätyivät siitä noin puolen vuoden kuluttua, kaksitoista vuotta sitten.

— Olin silloin työttömänä ja ajattelin, etten voisi siinä tilanteessa mennä naimisiin, vaikka olinkin kosinut Pirjoa, Timo kertoo.

— Minä puolestani kyselin, kuinka kauan pitää sitten odottaa oikeaa hetkeä, Pirjo muistelee.

Olosuhteet ratkaisivat asian epäröivän parin puolesta: vuokratalo, jossa Timo asui Varistossa, meni remonttiin, ja hänen oli muutettava sen alta pois. Käytännöllisintä oli siis mennä naimisiin ja aloittaa yhteiselämä Pirjon kodissa Martinlaaksossa.

Avioliiton aikana Timo on ollut välillä töissä ja välillä työttömänä. Lisäksi hän on suorittanut kaksi ammatillista tutkintoa: datanomin ja nuoriso-ohjaajan tutkinnot. Tätä nykyä hän työskentelee koulutyöntekijänä Keravan kristillisessä koulussa.

— Meidän perheessä Timo on pääjohtaja ja minä toimitusjohtaja. Huolehdin raha-asioista ja laskuista, Timo esimerkiksi autosta. Olen enemmän koti-ihminen kuin uinti- ja juoksuharrastuksissaan viihtyvä Timo, Pirjo sanoo.

Vaimo kertoo oppineensa, ettei tasa-arvon nimissä kannata odottaa, että kaikki kotityöt voitaisiin jakaa puoliksi. Joissakin asioissa, jopa siivouksessa, on selvempää, että se tekee, jolle työ on luontevaa ja jolla on siihen sopivat taidot.

Naisten ja miesten puhumisessa on Koivuloiden mielestä selviä eroja. Naiset voivat jäädä keskenään puhumaan vaikka kuinka pitkään, ja se riittää heille. Miehille sen sijaan ei riitä pelkkä puhuminen, vaan samalla on tehtävä jotain muuta — vaikka pelattava biljardia.

— Usein nainen hahmottaa asioita puhumalla. Vasta sitten, kun on puhunut läpi koko asian, huomaa, mikä tunnetila siihen liittyy, Pirjo sanoo.

— Avioliittokursseilla olemme oppineet, miten vaikeistakin asioista voi puhua toista kunnioittaen, häntä syyttämättä ja syyllistämättä. Toisen kuunteleminen on kaiken a ja o. Vasta sitten voi sanoa omia näkemyksiään ja puhua vain omasta puolestaan tyyliin "minusta tuntui aamulla tosi pahalta kun sanoit että…", Timo kertoo.

Toinen tärkeä oppi koskee anteeksiantamista kiista- ja riitatilanteissa.

— Ensin kannattaa pyytää ja antaa anteeksi. Vasta sitten, kun tunnetila on helpottunut ja lievittynyt, kannattaa asiaa ryhtyä selvittelemään ja analysoimaan, jos se on tarpeen, jatkaa aviomies.

Koivulat ovat osallistuneet kolmelle avioliittoleirille eri puolilla Suomea, ja he ovat osallistuneet viisi kertaa Paula ja Heikki Ranssin pitämään avioliittokouluun.

— On kummallista, miten heillä on aina uutta, käytännönläheistä sanottavaa, vaikka aiheet ovat periaatteessa samat, Koivulat sanovat ja suunnittelevat taas menevänsä kurssille.

Kurssin aikana voi pohdiskella vaikka sitä, mikä se miehen tarvitsema luola oikein onkaan, ja mikä ja millainen on vaimon tarvitsema oma tila.

Parisuhde huoltoon

Avioliittokoulu Tikkurilassa kuutena torstai-iltana 18.10. alkaen. Kouluun ovat yhtä hyvin tervetulleita nuoret kuin "kaiken kokeneet" parit.

Aiheina ovat meidän perhe, mitä odotan liitolta, tunteet, rakentava riitely, seksissä samalla aaltopituudella sekä anteeksipyytäminen ja -antaminen. Avioliittokoulun ohjaajina toimivat Paula ja Heikki Ranssi, jotka ovat tehneet avioliittotyötä yli 30 vuotta.

Materiaalimaksu on 10 euroa/henkilö, muuten kurssi on ilmainen. Lastenhoito on järjestetty. Ilmoittautuminen on ensimmäisellä kerralla kello 18. Muut kokoontumiset pidetään kello 18.30–20. Kokoontumispaikka on Vantaan seurakuntien auditorio, Unikkotie 5 A ja C.

Samassa veneessä -parisuhdekurssi lauantaina ja sunnuntaina 13. ja 14.10. kello 10–16 Tikkurilassa. Kurssi on suunnattu kaikille parisuhteensa hoitamisesta kiinnostuneille. Työmenetelminä kurssilla ovat lyhyet alustukset, erilaiset tehtävät ja keskustelut.

Aiheina ovat parisuhteen vuodenajat, selkeä puhuminen ja kunnollinen kuunteleminen, riitely ja sovinto, hellyys ja seksi. Kurssin ohjaajina toimivat perheneuvojat Juhani Koskelin ja Leena Jokinen.

Kurssi on ilmainen. Se pidetään Vantaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa, Unikkotie 5 a A. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 12.10. mennessä perheasiain neuvottelukeskukseen p. 830 6330.