22 vuotta oululaisena on nyt Tarja Korpelalle, 46, taakse jäänyttä elämää. Hänellä oli aina ollut jonkinlainen tuntu, että eläkkeelle hän ei oululaisesta työpaikasta jää, vaikka olikin umpisitoutunut siihen ja viihtyi merenrantakaupungissa. Alun perin satakuntalaisena mieli veti etelämmäksi. Ja vielä nyt, kun ikä alkaa numerolla neljä, oli aika tehdä muutos.

— Olin Oulussa kappalaisena isossa Tuiran seurakunnassa.

Korpelan työpaikan vaihdosta Oulusta Vantaalle tuki myös se, että Vantaalta on lyhyempi matka sisarusten ja vanhempien luokse.

Muutostila

Ensin Tarja Korpela huomasi, että Vantaalle haetaan perheneuvojaa. Hän kiinnostui paikasta, kun perheneuvonnastakin oli kokemusta aiemmilta vuosilta, mutta yksi puhelu muutti suunnitelmat.

— Sain kuulla, että Vantaan seurakunnissa oli myös aikuiskasvatuspastorin virka auki. Työn sisältö tuntui mielenkiintoiselta ja hain sitten sitä. Olin Saksassa lomamatkalla kesäkuun alussa, kun sain tietää että minut on valittu tehtävään.

Työ alkoi 13. elokuuta. Oli parisen kuukautta aikaa sanoa itsensä irti, myydä talo, hankkia uusi asunto ja miettiä nuoremman tyttären lukion aloitus. Perheen vanhempi tytär jäi Ouluun opiskelemaan.

Pääkaupunkiseutu ei ole Korpelalle täysin tuntematon alue. Aikoinaan hän opiskeli, ja myöhemmin asui hoitovapaalla ollessaan Helsingissä. Tikkurilassa, jossa uusi työpaikka on, hän oli aiemmin käväissyt kyläilemässä pari kertaa.

— Sain Hiekkaharjusta mieleisen kodin nyt tähän tilanteeseen. Työmatkani kestää vain seitsemän minuuttia polkupyörällä.

Toimenkuva

Ensimmäisinä työpäivinään Tarja Korpela käveli ensin yhden ja sitten toisen työkaverin perässä tutustuen Vantaan seurakuntien taloon ja sen työntekijöihin. Hän on yrittänyt hahmottaa, että missähän sitä nyt ollaan: oma työpiste, työhuone ja työtiimi?

— Tämä on ollut erittäin hyödyllinen kokemus. On mielenkiintoista vaihtaa roolista toiseen. Viime vuosina minä olen usein perehdyttänyt uusia ihmisiä uuteen työpaikkaan ja yhtäkkiä olenkin itse perehdytettävänä.

Korpela on löytänyt Tikkurilan katukuvasta samastumiskohteita mitä tulee ympäristönvaihdokseen ja muutoksen mylläkän aikaansaamiin tunteisiin.

— Olen näinä päivinä miettinyt, että mitä on muukalaisuus. Minulla vaihtui vain asuin- ja työpaikka, olen edelleen kotimaassani. Mutta miltä maahanmuuttajista mahtaakaan tuntua?

Korpelan tehtäviin uudessa työssään kuuluu seurakuntien aikuistyön organisointi ja siinä erityisesti retriittitoiminta, työnohjaus ja vapaaehtoistyö.

— Aikuisille pitää olla paikkoja ja tilaisuuksia jakaa omaa elämäänsä, koskee se sitten parisuhdetta, perhettä, työtä tai elämän kipukohtia.

Vapaaehtoistyön Korpela näkee olevan kirkon tulevaisuuden haaste ja voimavara.

— Tutkimusten mukaan onni korreloi huonosti taloudellisen menestyksen kanssa. Tulokset kertovat, että ihmisen onnellisuus liittyy useimmiten ihmissuhteisiin, kokemukseen olla tarpeellinen tai antaa omastaan.

— Toivoisin että kirkko koettaisiin niin luotettavaksi yhteistyökumppaniksi, että ne ihmiset, joilla on aikaa ja halua, löytäisivät paikkansa vapaaehtoistyössä jakaen omasta osaamisestaan muiden hyväksi. Kirkon pitäisi tehdä vapaaehtoistyötä muiden järjestöjen kanssa yhteistyössä, ei kilpaillen.

Työsuhde-etu

Tarja Korpela on uransa aikana käynyt läpi naisteologin arjen. Kun hän valmistui, naisia ei vielä vihitty pappisvirkaan. Ensin hän oli lehtorina ja vuonna 1993 hänet vihittiin papiksi Helsingissä. Jo nuoresta Korpelalle oli selvää, että hän työskentelisi kirkossa.

— Kirkon työ ei ole vain sitä, mitä teen elantoni eteen, vaan se liittyy suurempaan kokonaisuuteen. Haluan olla mukana siinä.

Kun on kyse kirkon töistä, työpaikkaeduista ei paljon puhuta. Mutta yksi ainutlaatuinen etu kirkon työntekijöillä on. Uudet työntekijät siunataan virkaansa.

— Siunaaminen on sellaista hyvää, jota ottaa vastaan ja haluaa välittää oman työnsä kautta eteenpäin.

Tarja Korpela siunataan tehtäväänsä su 16.9. klo 12 messussa Pyhän Laurin kirkossa.