Rakkaus keventää taakan
Kaikki se kestää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo. Ja sitä on monenlaista.
Vastaantulijan hymy, ventovieraan ystävällinen sana, lapsen luottamus. Ja miten kuulemme kaukaisen ja läheisen hädän. Ja kun kaksi onnellista tahtovat rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä.
Entä kun onni ei ole myötä, ei kohtaa sitä hymyä tai toinen ottaa leikiten, silloin syvälle, syvälle sattuu. Voisimmeko mieluummin keventää, kuin lisätä toistemme taakkaa?

