Minun isälläni oli tapana sanoa: "Se on halpaa, mitä rahalla saa." Isäni ei ollut eläessään varakas ja hänen elämänsä oli usein kaikkea muuta kuin loisteliasta. Hän oli työteliäs mies, joka viljeli maatilkkujaan Luojaansa luottaen. Hän ei hermoillut, hän tutki luonnon merkkejä ja pysyi rauhallisena, vaikka naapurit jo manailivat, että heinät homehtuvat pellolle. Hän odotti sopivaa säätä. Hän odotti ja luotti.

Jumalan huolenpito, siunaus, on kallisarvoinen asia, sillä sitä ei voi ostaa rahalla. Sitä voi pyytää, mutta sitä ei voi maksaa rahalla. Siunauksen voi pistää kiertämään: kun saa jotain hyvää itse, voi puolestaan antaa jotakin toisille.

Isäni laittoi siunauksen kiertämään. Hän jauhatti jyviä jauhoiksi ja antoi niille, jotka kipeimmin tarvitsivat. Hänen pyynnöstään äitini laittoi paljon jouluruokaa ja isä vei sitä tämän maan vähäisimmille, yhteiskunnasta syrjäytyneille. Tuskin isä sellaista sanaa tiesi.

Molemmat isäni ovat nyt taivaassa. Voin vain rukoilla itselleni viisautta Isä Jumalalta, että osaisin käyttää isäni kallisarvoisen perinnön viisaasti. Ja että tyttäreni 8-vuotiaana uskonnonvihkoon kirjoittama toive tekisi sen mahdolliseksi: että Jumala antaisi äidille hyvän sydämen.

Ensi sunnuntai on 16. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jumalan huolenpito. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 86:1, 3–7, Ps. 127:1–2, Gal. 6:2–10 ja Matt. 6:25–34.