Naispappien virkapuku pitäisi päivittää. Tämän ovat huomanneet nyt myös piispat, jotka kokouksessaan 11.–12.9. pohtivat parin muun tärkeän asian ohessa naispapin puvun uudistamista.

Mutta millainen naispapin puku oikein on?

Muistin virkistykseksi Tikkurilan seurakunnan pastori Kristiina Kartano esittelee naispappien virkapuvun ja arvioi sitä. Vinkiksi tyyliasioihin perehtyvälle kirkolliselle herraseurueelle hän pukeutuu myös virantoimituksessa tavallisesti käyttämäänsä asuun sekä rennompaan työasuun.

Naispapin virkapuku

— Puku on paksu, kuuma, jäykkä ja laatikkomallinen.

— Tuntuu siltä, että Vuokko Nurmesniemen 80-luvulla suunnitteleman puvun yksi tarkoitus on piilottaa naiseus ja tehdä naisista miehiä. Ehkä ajatuksena on ollut, että tällä tavalla naispappeudessa lähdetään liikkeelle matalalla profiililla.

— Puku on periaatteessa juhlapuku, mutta se on kuin haarniska: siinä on vaikea liikuttaa esimerkiksi käsiä.

— Kesällä villapuku on todella tukala. Kun puvun alle laittaa vielä siihen kuuluvan valkoisen poolon on lämpöhalvaus lähellä.

— Hyvääkin puvussa on. Kollegat ovat kertoneet, että se piilottaa hyvin raskauden ja lisäkilot.

Kristiinan juhlavampi työasu

— Tämän housupuvun ostin tavaratalosta. Hassua, että 800 euroa maksanut virallinen papinpuku on ainoa mittojeni mukaan tehty ateljee-asu, mutten koe sitä omaksi. Tämä housupuku on minun mallinen ja istuu hyvin.

— Kerran kun kuljin työtehtävissä tämä asu päällä Itäkeskuksessa, eräs nainen pysäytti minut ja sanoi: "Ai sä oot naispappi! Onko teillä nykyään noin hyvännäköiset vaatteet?" Silloin olisi ollut kiva vastata, että kyllä meillä on.

— Kirkollisissa toimituksissa käytän aina valkoista pitkää albaa. Tällaista housupukua käytän muun muassa kasteen jälkeisissä kahvitilaisuuksissa, hääjuhlissa ja muistotilaisuuksissa.

Kristiinan rennompi työasu

— Pukeudun töissä paljon tämän tyyppisiin asuyhdistelmiin. Virkapukuani olen käyttänyt tasan kaksi kertaa: silloin kun minut vihittiin papiksi ja kerran hautajaisissa.

— Oman väen keskuudessa, esimerkiksi palavereissa, käytän usein farkkuja ja paitapuseroita. Tykkään mustasta ja valkoisesta. Pidän aina mustaa papinpaitaa, vaikka niitä on saatavana muunkin värisenä. Yhdistelen siihen erivärisiä jakkuja. Papin merkkinä paidan kauluksessa on valkoinen panta.

— Olen tehnyt tätä työtä vasta pari vuotta ja nautin myös työssäni siitä, että minut on luotu naiseksi. Huulipunaa ja korkokengät minulla on aina.