Käsitys taiteilijasta lähes Jumalan kaltaisena nerona elää edelleen. Usein nerouteen yhdistetään paitsi poikkeukselliset lahjat myös poikkeukselliset elämäntavat: suuri taide vaatii suurta vapautta.

Myytti taiteilijanerosta on kiehtonut erityisesti — yllätys, yllätys — taiteilijoita. Ranskalainen kirjailija Honoré de Balzac esimerkiksi on kirjoittanut aiheesta novellin, jonka pohjalta Pablo Picasso aikoinaan teki sarjan etsauksia. Nyt novellin tarina on kääntynyt sarjakuvan kielelle Timo Mäkelän kirjassa Kuolematon mestariteos (Arktinen Banaani 2007).

"Ei taiteilija ole mikään kopiokone… Sen pitää luoda. Ihan niin kuin Jumala tekee", vanha taiteilijanero saarnaa opetuslapsilleen. Hän näkee taiteen maailmankaikkeutena, jossa erilaiset luojajumalat operoivat todellisuuksiensa parissa.

Ja jumalten pariin on myös tunkua. Tarinan päähenkilölle, nuorelle taiteilijalle, edes rakastetun uhraaminen ei tunnu liian isolta hinnalta kuolemattomien joukkoon pääsystä. Nerouden kaavaa hän ei kuitenkaan saa, pääseepähän vain katsomaan läheltä suuruudenhulluutta.